• Tui

minä olen silti ihminen

Järkyttävä pakkanen, ei minua ole luotu tälläiseen keliin. Aivan järkyttävän kylmä, reidet palelee vieläkin vaikka olen sisällä ollut jo puolisen tuntia. Tosin tehtiin ihan pirteä kävely Hoon kanssa joten saattaa kestää hetki ennen kuin ne sulaa. Ja joudun lähtemään vielä uusiksi tuonne kurimukseen, puoli viisi alkaa pilates-kurssi.

Käytiin äänestämässä. Tarja sai ääneni kuten ensimmäiselläkin kierroksella ja kuten 6 vuotta sittenkin. Minulle valinta oli kovin helppo. Olin yllättynyt kun eilen kävi ilmi että äitini on äänestänyt Niinistöä. Kummallakin kierroksella.

Nukuin kyllä viime yönä mutta kemiallinen uni ei vain ole yhtä palauttavaa kuin uni muuten. Olo on väsynyt ja taidan ottaa tirsat mikäli uni tulee silmään. Asioita pyörii taas urakalla päässä ja yritän olla niitä miettimättä koska ne on asioita joille en juuri nyt mitään voi. Sunnuntaina taidan olla niiden suhteen viisaampi ko on käyty perhekeskustelu menneistä tapahtumista. Se hieman pelottaa, en tiedä mitä odottaa siltä koska ei ole selkeitä muistikuvia oikeastaan lainkaan.

Mieli on kummallinen vekotin. Se muistaa toisia ja unohtaa toisia asioita. Tai ei unohda, pakkaa ne vain niin syvälle että luulee ne unohtaneensa. Minä olen pakannut jonnekin hyvin syvälle lähes koko lapsuuteni. Johtuen vaikeista ajoista jotka seurasivat äidin ja isän avioeron jälkeen. Näin neiti luulee. Toivoo että joskus pääsisi sinuiksi tapahtuneen kanssa ja ehkä muistaisi asioita tai että ainakin voisi hyväksyä sen ettei muista.

Neidillä on nälkä. Kumma tunne jonka jo melkein on ehtinyt unohtaa ko nälkä on ollut niin harvoin viime aikoina. Saatan olla syömättä koko päivän, ei ole ruokahalua eikä tule näläntunnetta. Enkä muista juodakaan sen puoleen. Lääkäri määräsi senkin takia neidistä otettavan peruslaboratoriokokeet, ettei pääse kuivumaan tai mitään. Niissä kävin aamulla.