Tuli olo että haluan kirjoittaa jonnekin miltä tuntuu. En oikein tiedä osaanko kuvata sitä mitä juuri nyt tunnen.
En tunne mitään ja tunnen kaiken yhtä aikaa. Uupumus on ehkä päällimmäisin juuri nyt, väsymys tähän paskaan elämään jossa vain sattuu niin että ei jaksa hengittääkään kunnolla.
Sain olla sylissä ja se teki hyvää. Oli kivaa ja ihanaa. Oli ihana pitää sylissä. Muru on ihana kaunis tyttö.
Tulin tänne ja nyt huomaan että pää on tyhjä ajatuksista. Taidan siis käpertyä peittojen alle (ikkunan vetoisuudesta johtuen kaksi peittoa päällekkäin ettei palellu kokonaan yöllä) kera pikku prinssin jonka sain iltalukemiseksi. Siitä on kuulemma tentti sunnuntaina.
