Menneessä riittää purtavaa

Neiti on pienessä sievässä. Humalassa siis. Lievittää kipuaan ja ahdistuun tavalla jonka tietää johtavan pahempaan kipuun ahdistukseen mutta ei jaksa nyt juuri murehtia sitä. Elän hetkessä, heittäydyn.

Minä pelkään että jupisen aina vain samoja murheitani. Murehdin että jos puhun ääneen siitä kuinka paljon oikeasti koen sitä fyysistä kipua vaivojeni vuoksi niin ihmiset kyllästyy kuuntelemaan minua, että he kokevat minun vain valittavan koko ajan sitä samaa. Kun sattuu koko ajan niin. Niin mitä? Silloin sattuu koko ajan ja sitä vain kärsii. Minä kärsin hiljaa itsekseni. Pelkään kipuilla ääneen koska pelkään että minä silloin karkoitan läheltäni ne joita en halua karkoittaa. Kumma kun toisaalta en saa karkoitettua niitä joita haluaisin karkoittaa kuten idioottiexääni.

En olekaan tainnut hänestä hetkeen purnata joten purnaan nyt. Ei vastaa puheluihini vaikka kyllä on puhelimen ääressä koska viestit kulkee. Vituttaa moinen käytös kun minä haluaisin vain puhua siitä että milloin suljetaan meidän entisen yhteisen asunnon laajakaista jota kukaan ei käytä mutta joka on auki ja josta siis juoksee laskut. Neidin nimellä tietysti. No nyt laitoin viestiä että suljen sen alkuviikosta, ottaa yhteyttä tai ei. Tiedän että hänellä on omat ongelmansa mutta silti voisi olla niin ystävällinen että vastaisi puhelimeensa kun tietää etten minä tykkää moisesta. Siinä piilee vaikeus meidän suhteessa, hän tuntee minut niin hyvin että tietää tasan mitä nappeja painaa kun haluaa jotain. Esimerkiksi aiheuttaa minulle pyhän punaisen raivotilan.

Vahva ja itsevarma ihminen saa minut taipumaan vaikka solmuun. Exä on sellainen, jos minä olen päättänyt mennä oikealla niin hän osaa puhua minut kääntymään vasemmalle saaden epäröimään miksi yleensä koskaan halusin oikealle mennä. Se on pelottavaa. Miellyttämisenhalu ohjaa neitiä aika voimakkaasti aika ajoin, ihmisestä riippuen luonnollisesti. Minä haluan että ne joista minä tykkään tykkäisivät myös minusta ja en osaa luottaa siihen että tykkäisivät minusta minuna. Eihän minussa ole mitään kiinnostavaa. Neiti on vain neiti hätäinen. Mitään kiinnostavaa siinä ole.

Mutta kuitenkin tätäkin blogia luetaan, on luettu aikasta monta kertaa itse asiassa. Tulin tuossa katsoneeksi tuosta "katso tilastoja" kohdasta nimittäin. Miksi te luette tätä? Kertokaa rakkaat ystävät:) Neitiä kiinnostaa!