Harvinaista, neiti meni sanattomaksi Oudon kauniista bloggauksesta. Ei oikein osaa neiti ottaa kehuja vastaan. Varsinkaan noin henkilökohtaisia kehuja. No oikeastaan ei kehuja lainkaan mutta se siitä. Se ei ollut syy miksi tässä nyt istun.
Vaan. Jäin miettimään syitä elää. Ne tavalliset on jo käytetty loppuun jotka saisi roikkumaan elämän syrjässä joten päätin että mietin vähän vaihtoehtoisia.
Ensinnäkin tämä blogi, kyllähän minun pitää elää jotta voin kertoa teille hömelöstä elämästäni. Kirjat, minun on elettävä jotta saan lukea vielä ne sadat ihanat kirjat joita en ole löytänyt tai joita ei ole vielä luettu. Edith Södergranin runot, surullisia ja kuolemaan kutsuvia mutta kuitenkin ne antavat voimaa. Ällän runokokoelma pitää nähdä joten en voi kuolla ennen kuin se julkaistaan.
Tässä ei ollut tolkkua tai järkeä mutta hyvä niin. Joskus on parempi niin :)
