En meinaa jaksaa. Mielessä kieppuu taas ikäviä kuvia. Näen verta, omat ranteet vedettynä auki ja verta. En osaa sanoa kuinka järkyttävä on tuo tunne ja tuo mielikuva. Kuinka elävä se on. Melkein tunnen veren tuoksun, melkein voin koskettaa sitä mielikuvaa.
Miten kukaan voisi haluta minua. Minä olen kipeä, sairas, huono. Inhottava. Voisin jatkaa listaa monta sivua mutten tee niin. Koska en jaksa.
Piti mennä nukkumaan jo ajat sitten. Miksi ahdistus iskee aina silloin kun on jo sulkenut messen eikä sitä jaksa enää avata?
