Miinatäti kuvaili tilaani sanalla lilluminen. Tietyllä tapaa minä lillun ja kellun elämässäni, saamatta otetta oikein mistään. En jaksa edes kurottaa jotta yrittäisin saada kiinni, minä vain lillun mukana toivoen että jonain päivänä, ehkä, saisin taas kiinni. Olen niin turta että tuntuu kuin en enää olisi täällä. Taisin sanoa jo aiemminkin että minusta tuntuu kuin seuraisin elämääni ulkopuolelta, joku sitä elää mutta se en ole minä. En tunne itseäni. En fyysisesti enkä henkisesti.
Kävin viemässä kelaan psykiatrini kirjoittaman b-lausunnon. Vaikeatasoinen masennus ilman psykoottisia oireita. Siitä ollaan sairauslomalla huhtikuun 30.päivään saakka. Tarvitsen intensiivistä psykiatrista hoitoa. Niin siinä sanottiin. Niin kai sitten tarvitsen. Olen kiitollinen siitä että saan apua. Ettei tarvitse rämpiä yksin. Ilman miinatätiä...luultavasti olisin tappanut jo itseni.
Keskusteltiin tänään Teen kanssa taas hedelmöityshoitolaista. Olemme asiasta eri mieltä, hän vastaan ja minä puolesta. Olen periaatteesta puolesta, minusta oikeus hedelmöityshoitoihin tulee taata jokaiselle sitä haluavalle. Se että lähtee siihen prosessiin tarkoittaa että on harkinnut ja puntaroinut kykynsä tulla vanhemmaksi. Samaa ei voi sanoa kaikista vanhemmista. On niin paljon niitä joiden lapsia ei olisi suonut heille syntyvän koskaan. En kuitenkaan jaksanut väitellä vaan totesimme että olemme eri mieltä ja piste. Hän luultavasti lukee tämän. Pistin sähköpostissa linkin tänne kun sitä kysyi. Ihana ystävä.
2 kommenttia
Enter
10.2.2006 19:41
Ehkä olet loppuunpalanut työhön, mitä teit. Nyt sairastuminen oli keino tehdä sille jotakin. Etkö voisi vaihtaa alaa ja opiskella tai kuntoutua johonkin toiseen ammattiin?
Tui
10.2.2006 19:46
En halua vaihtaa ammattia. Ei tämä ole loppuunpalamista työhön, taustalla on paljon paljon muita vyyhtejä jotka vain romahtivat kaikki yhdellä kertaa masennukseksi. Kuten aiemmat masennusjaksot joiden hoito on ollut niin ja näin, ovat jääneet elämään ja nyt sitten kasaantuivat niin että pukkasi isosti päälle. Tykkään työstäni, olen aina tykännyt ja tulen tykkäämään vastakin.