Kommentoin Oudon blogiin rakastumisen vaikeudesta. Tai ei kai oikeastaan rakastumisen vaikeudesta vaan siitä tunteen erottamisen, tuntemisen vaikeudesta. Kuten tiedätte, neiti on huono ihmissuhteissaan koska on hätäinen ja pelkää.
Jäin miettimään ensisilmäyksiä. Ihastumisen tunnetta. Voiko ensisilmäyksellä tietää että tuo on mun? Voiko sen sanoa ääneen jos tietää? Onko joku mun? Voiko toinen olla mun, noin yleensäkään?
Tietääkö sen jos toinen on sinua varten, valtaako silloin jokin selvä tunne sinut joka sanoo että nyt, tämä, tässä?
Neiti kyselee kun ei tiedä.
2 kommenttia
Laika
6.2.2006 02:06
Ensi silmäyksellä voi tietää että mä haluun ton.
Outo
6.2.2006 02:58
Minulle on kerran - siitä on jo vuosia - käynyt niin, että tiesin haluavani erään ihmisen. Se tunne oli aika selkeä, se oli totuus, epämiellyttäväkin totuus, jota ei voinut paeta. Silmäni iskin kyllä kerrasta mutta tietoisuus tuli myöhemmin. Se tuli silloin kun tajusin, että sisälläni avautui uusi ovi. Toisinaan pelkään, että en enää osaa erottaa todellista oven avautumista haaveista ja toiveista tai että en ehkä tunnistakaan oven avautumista enää. Olen sitä mieltä, että jokainen ihmissuhde on joka tapauksessa arvokas ja että ei välttämättä pidä odottaa "todellista rakkautta". Mutta jos joku tulee ja vie sydämen, sitä kannattaa seurata, koska sydän menee joka tapauksessa. Se, joka rakastaa, ymmärtää, on kiitollinen yhteisistä vuosista ja antaa toisen mennä.