Nyt iski pääsykoepaniikki eikä olo ole sellainen että jaksaisin lukea. Tuntuu että olen ihan tööt ja että vain tärisen sisältä enkä saa mitään aikaiseksi, sellainen kumman levottoman ahdistunut olo mutta ei kuitenkaan sellainen että osaisin kanavoida tämän johonkin järkevään. Kuten siihen että lähtisi käymään varissuolla katsomassa saako kuvat ulos kamerasta, pääsykokeisiin lukemiseen tai kaupassa käyntiin. Saatiin sentään tauluja Ällän kanssa seinille ja tuli heti huomattavasti asuttumman näköistä.
Äiti pisti meiliä ja pyysi anteeksi, Ällä on kuulemma vain vaikuttanut kummallakin tapaamisella jotenkin flegmaattiselta. Eihän se kai sentään mikään ihme ole, varsinkin kun tietää että toinen hänestä tykkää ja kun olen huomannut että hän on usein uusien ihmisten kanssa alkuun vähän hiljainen. Yrittää kuulemma kovasti hyväksyä asian, sitä en tiedä mitä hän oikein käytännössä tekee sen eteen. Tiedän ettei asia ole hänelle helppo, kenelle olisi, mutta ei se silti mielestäni oikeuta käyttäytymään kuten hän on käyttäynyt viime aikoina.
Olisikohan mulla nälkä? Pitäisikö mennä kauppaan? Ja varissuolle? Vai lukea? Vai säätää jotain ihan omaa? Äh. Vaikeeta.
