Kohota kättäsi ja näytä minulle tulevaisuuteni.

Nyt valitettavasti tiedän miksi äiti olisi halunnut nähdä eilen. Olisi olo parempi jos en tietäisi.

Äidin mielestä meidän hääjuhla on liian kallis ja KUMMALLINEN. Ällä on hänen mielestään vielä huonommassa kunnossa henkisesti kuin minä joten olenko minä nyt ihan varma että tiedän mitä olen tekemässä. Ja että mitä siitä jos haluaa asua yhdessä mutta onko sillä PAPERIASIALLA niin kiire. Paperiasia on meidän vihkiminen. Äiti ei aio osallistua häävalmisteluihin koska on sitä mieltä että häät ovat turhan kalliit ja prameat ajatellen ettei meillä ole rahaa niitä järjestää.

Äitini on tavannut Ällän kaksi kertaa, Veetin ristiäisissä jossa sanoi hänelle hädin tuskin päivää ja sitten viime viikolla ko suunniteltiin häitä. En tajua mistä hän on diagnosoinut tämän tilanteen niin että hän olisi se sairaampi koska minä se olen. En tosin äidille ole aikohin enää kertonut kuinka huonosti minä voin, äiti näkee kuoren jota jaksan pitää pystyssä juuri sen verran aikaa ko tavataan. Ei äiti tiedä että hänen sanansa saivat minut haluamaan pois elämästä, että ne saivat minut ihan lamaantumaan ja holtittomasti mielikuvat itsemurhasta taas kieppumaan päässäni. Ällä on meistä se joka pitää minua pystyssä vaikka tässä toinen toisiimme silleen hienovaraisesti nojataankin.

En tiedä. En jaksaisi taistella tuulimyllyjä vastaan koska se on niin yhtä tyhjän kanssa. Ei se johda mihinkään koska en mä saa äitiä tajuamaan että olen varma vaikka selittäisin kuukauden putkeen. Äiti ei halua tajuta eikä se voi olla mun ongelma. Se mikä tästä seuraa on tosin se että meidän välirikko vaan pahenee. Mikä on sinänsä sääli, luonnollisesti olisin toivonut että äitini olisi osana hääsuunnitelmiani ja jakaisi iloni siitä että olen löytänyt jotain mitä olen hakenut.

Sillä kaikesta huolimatta olen enemmän tasapainossa ko olen ollut ehkä koskaan. Sisälläni on tietty osa rauhassa, epämääräistä ahdistusta siitä että jokin on pielessä ei ole enää. Sitä ei ole ollut sen jälkeen ko sanoin itselleni että olen lesbo. Minulle se ei ole ongelma, se ei ole ongelma isälleni eikä isovanhemmilleni. Äidille on. Ja äiti on kovin pettynyt ko ei saa ketään mukaansa tähän taisteluun. No siinähän taistelee yksin. Mä en jaksa välittää.