Äidin kanssa on vähän hankalaa edelleen, hän näyttää olettavan että kaikki olisi ennallaan koska pyysi anteeksi mutta eihän tämä asia nyt ihan näin ole. Hän sanoi asioita jotka eivät nollaudu vain sillä että sanoo anteeksi ja porskuttaa sitten eteenpäin kuin ei olisi koskaan mitään sanonutkaan. En tiedä. En halua hänelle soittaa koska luulen tietäväni mihin se johtaa. Huutamiseen ja riitelyyn. En halua häntä nähdä koska se johtaa ihan samaan lopputulokseen. En toisaalta myöskään tykkää tästä tilanteesta. Mutta sitten taas. Ei ole oikein voimia lähteä taistelemaan äidin kanssa nyt. Joten yritän vain sietää tilannetta ja toivoa että äiti oikeasti ajan kanssa saisi asiat omassa päässään johonkin järjestykseen. Minä en voi sitä hänen puolestaan tehdä. Enkä haluaisikaan.
Vointi on huono. Tärisevä ja ahdistunut. Nukun katkonaisesti. En osaa kanavoida sitä efexorin tuomaa energiaa oikein mihinkään vaan enemmänkin taidan vaan ahdistua siitä. Kun ei osaa sitä kanavoida siis. Jotenkin se on yritettävä raahata itseään eteenpäin. Ei auta muukaan.
2 kommenttia
Rainbow
27.5.2006 11:54
heipsan!
Harmittavaa tuo äiti-juttusi.. noh eihän se nyt hetkessä maailmaansa muuta.. ja olen huomannut että vaikka lapsi olis kuinka vanha tahansa, he pystyvät jollakin oudon voimalla pitämään meitä lapsina, siis pieninä sellaisina, ikuisesti. Toisaalta kutkuttava ajatus..
Aina silloin kun haluaa niin saa olla taas pikku lapsi ilman sen suurempia murheita..
Hei kanavoi se energia niihin kutsukortteihin!! nyt en kyllä ihan varman ollut että minkälaista energiaa sulla on mutta tee vaikka niin että osta värityskirja ja kynät ja väritä.. väritä maailma sellaiseksi miksi haluat...
Outoa mut aina välistä ku haluaa irti stressistä niin aurinkoisenä päivänä kuunnella hyvää musiikkia ja ottaa vaik yks olut ja sitten vaik värittää.. ku se on niin rentouttavaa.. oikeesti..
Otas vaan kirjat käteen ja lue.. kyllä mie uskon että jos oikeesti haluat niin pystyt tekemään kaiken minkä haluat.. alkajaisiksi naimisiin ja sitten opiskelemaan..hih..
Tui
27.5.2006 14:26
Hassua! Mä nimittäin juuri tässä itse yhtenä päivänä mietin tuota värityskirjan hankkimista!
Mutta joo. Se olisi vaan aloitettava, kyllä se siitä taas menee kun pääsee vaan vauhtiin. Mutta se aikaansaaminen ja aloittaminen on niin hemmetin hankalaa. Kutsukortit on tämän viikonlopun projekti, haluan ne postiin alkuviikosta. Etteivät sitten vaivaa mieltä ja häiritse tätä huimaa lukutahtia viimeisellä valmistautumisviikolla pääsykokeisiin. D: