Pesukone elää ihan omaa elämäänsä kylppärissä, toivon vain että pyykit tulee puhtaaksi. Nyt se taitaa lingota jo kolmatta kertaa samaa koneellista. Katsotaan kuinka neidin käy. Tai oikeammin kuinka pyykkien käy.
Kalsarikänni oli huono idea. Hyvin huono. Ei voi sanoa etteikö sitä olisi tiennyt etukäteen, tiesin kyllä mutta tein sen silti. Aamuyöllä olin kännissä, ahdistunut, itsetuhoinen ja pahoinvoiva. Ehkä kuitenkin onneksi niin kännissä ettei itsetuhoajatuksia saanut toimintaan asti. Vaikka ei kovin krapulainen olo olekaan juuri nyt niin kivut on taivaassa. Neidin pitäisi elää siistiä ja säännöllistä elämää ettei fibrojumala sisälläni suutu. Se suuttuu tasa varmasti kännäilystä. Aina. Silti uhmaan sitä aina aika ajoin elämällä epäsäännöllisesti.
Tämä päivä on mennyt enemmän ja vähemmän koomassa. Kivut sitoo sänkyyn, en ole oikeastaan noussut vielä lainkaan. Vähän käynyt sängystä poissa mutta palannut sitten turvaan vällyjen alle. Possu nukkuu jalkopäässä ja radio pauhaa olkkarissa. Sattuu, ahdistaa, masentaa, murhaa mietin.
Ja Murua kauniina alastomana halukkaana. Voih.
