Piti blogata jo toissapäivänä mutta kirjoitus unohtui tähän ruutuun niin pitkäksi aikaa ennen lähettämistä että se hävisi bittiavaruuteen ja meni hermo.
Isä muuttaa omaan asuntoon tammikuun alusta. Kuulin leenalta tuossa viikolla. Leena olisi taas avautunut enemmänkin voinnistaan, mikä on miusta ahdistavaa koska miun pää ei sitä kestä enkä oikein tiedä haluanko edes tietää. Riittää että tiedän eron tulevan ja mikä on tilanne noin pääpiirteittäin mutta ei mulle tarvitse kertoa yksityiskohtia. Mietin välillä mikä on leenan motiivi kertoa näitä juttuja mulle, tekeekö sen koska hänellä ei ole muita joille kertoa vai tekeekö sen koska kokee että miulla on parempi suhde isään kuin hänellä ja on siitä mustasukkainen? Tätä en todellakaan aio häneltä kysyä koska en jaksa mitään avautumista asian tiimoilta. Omissa murheissa on ihan tarpeeksi, ei miun pää kestä tuommoista. Eikä sen tarvitse kestää. Mutta kun olen niin kiltti etten saa sanottua leenalle ettei miun pää kestä. Äh.
Me oltiin Laikan kanssa äidillä syömässä perjantaina. Äiti ehkä hiljalleen alkaa lämmetä Laikalle mikä on äärettömän ihanaa. Ensimmäistä kertaa äiti on ostanut lahjat yhteisesti miulle ja puolisolleni, en minä ole koskaan ennen saanut kuin omia lahjoja. Silloinkaan kun asuin Veskun kanssa josta äiti tykkäsi. Tämä oli iso asia meille. <3
Joulu on viikon päästä. Vietän ensimmäistä kertaa joulun muualla kuin kotona mikä jännittää vähän. Siitä huolimatta että Anoppilassa ei nyt ketään ole jota en tuntisi ennestäänkin mutta kuitenkin. On se vaan erilaista silti.
3 kommenttia
Mahakas
17.12.2006 12:29
Omasta kokemuksesta voin sanoa että avioero tilanteessa kumpikin eroava yrittää saada ns. tukijoukkoja sukulaisistaan.. Eikä sun muutenkaan tarvitse moista kuunnella.. Itsellä paloi käämi kun serkun mies alkoi minulle eron selvitessä valittelemaan ja selittämään surkeaa kohtaloaan. Niinkuin se minulle mitään kuuluisi tai ylipäätään kenellekkään muulle kuin eroaville itselleen..
Rainbow
17.12.2006 17:44
voi myös omasta kokemuksesta kertoa että olen ollut 9 kun vanhempani erosivat ja mie muistan sen kuin eilisen päivän.. kaikki ne riidat ja muut tappelut.. minut vedettiin niihin mukaan.. minua käskettiin sanomaan kenen vika tämä on mutta vaikka pikkulikka olinkin pystyin sen verran päätäni pitämään että sanoin vain että älkää sekottako minua tähän..
Tui.. jos haluat niin kuuntele tätä henkilö mutta älä sano mitään.. niin kauan kun et yritä toisen oloa helpottaa niin pystyt olemaan ottamatta henk.koht. asioita...
Ai ja sitten vielä onnea siihen että äitis on ruvennut lämpeneen...
Tui
20.12.2006 10:32
Niinhän se on, olen tämän kerran kokenut kun omat vanhemmat erosivat. Nyt tilanne on silleen erinlainen että kyseessä on miun isä ja hänen uusi vaimonsa, miten suhtautua siihen? En ole sukua kuin toiselle, noin verisukua. Vaikuttaako se mitenkään asiaan, en tiedä.