Olen täällä ahertanut harjoitustyön parissa, aika nähtävästi kultaa muistot ja en todellakaan muistanut kirjallisen työn vaativan näin paljon työtä. Ajattelin että tuosta vain sen teen ja kasaan kokoon mutta nyt mä olen toista päivää väsännyt referaattia artikkelista päästen noin puoleen väliin ja sitten pitäisi vielä sen jälkeen saada kasaan jotain analyysia artikkelin pohjalta. Huh. Kun tämä pää on mitä on niin en kykene myöskään siihen mitä voisi odottaa tahdiksi terveenä. Siihen on nyt vain sopeuduttava.
Kohta on tammikuu ja julkaisevat taas pääsykoekirjat. Toivon että arkeologiassa olisi samat kirjat, helpottaisi lukemista paljon. Mietin että josko haen samalla si historiaan, että olisi jokin toinenkin takaportti mutta katsotaan nyt miten mä jaksan lukea. Eihän siihen tietysti tarvitse panostaa kovin mutta kun ei oikein sallisi itselleen sitä ettei anna 110% panostaan niin. äh. Olen tässä mielessä hankala ihminen etten osaa antaa itselleni tilaa olla sellainen kun olen vaan vaadin itseäni olemaan täydellinen superihminen. Mitä en ole ja mitä taida koskaan tulla olemaankaan.
Terapiaa on nyt yksi kerta takana ja miuta jännitti ihan kovin sinne meneminen. Turhaan tosin koska ei siellä nyt niin kamalaa ollut. Mutta uusi ihminen, uusi suhde ja sitoutuminen siihen jännittää. Luonnollisesti myös se että mitä siellä puhutaan, mitä mä saan irti itsestäni. Tulee olemaan varmasti vaikeaakin välillä ja välillä sitten taas kummallista kuten oli tänään vähän kun sieltä lähdin. Tulin ulos ja olin hetken jotenkin ihan pihalla mistä syystä kiertelin hetken kaupungilla. Ihmetellen miksi siellä on niin paljon ihmisiä kunnes ystävällinen tiimarin myyjä muistutti että tänään on perjantai. :D
Mun on viikonpäivät vähän sekaisin ko Laika on kotona. Olen tottunut siihen että hän tulee torstaina ja lähtee sunnuntaina tai maanantaina, nyt olen kai menossa tiistaissa tj. Emt.
