rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

Sain äidiltä viestin, pahoitteli ettei ole ollut yhteydessä enää sitten sen viestiepisodin jälkeen. Ehdotti että josko näkisimme torstaina ko on päivällä maissa, menee takaisin laivaan sitten illalla. Voisin kuvitella että tuo olisi aika turvallinen suunnitelma, että se tapaaminen voisi jopa onnistua jos noin sen teemme. Mun on paha mieli että sanoin äidille niin siinä viestissä (vaikka se ei ollutkaan hänelle menossa) vaikka en sanonut mitään mikä ei pitäisi paikkaansa.

Tänään on Pirkin rokotukset. Ja mulla luento illalla. Ja tenttiin pitäisi lukea. Tosin sain hyvin luettua viikonloppuna, eilen pidin vapaapäivän lukemisesta ja käytin ajan vaimon kanssa lojumiseen. Olin kuorsannut niin kovaa lauantaiyönä ettei Laika ollut saanut nukuttua ja kun oli herättänyt minua, en ollut herännyt. o.O joten oli mennyt nukkumaan sohvalle. :/ Enkä mä yleensä kuorsaa, en ole koskaan kuullut että olsin aiemmin tolleen kuorsannut että häiritsen kanssanukkujaa ja että en edes herää. :O

Olen tottunut siihen että Laika on viikosta aina osan siellä helsingissä, että tulee sitten torstaina kotiiin ja lähtee sunnuntai-iltana tai maanantaiaamuna takaisin. Ensin se oli todella vaikeaa mutta nyt son jo helpompaa. Edelleenkin ahdistun jos hän joutuisi olemaan seillä tavallista pidempään. Mutta tämä onneksi jo kohta loppuu, marraskuun lopussa toivottavastil.

Enter kommentoi edelliseen bloggaukseeni olenko ajatellut että miun pitäisi osaltani myös tarjota jotain äidilleni jotta treffit onnistuisivat.

Äiti tekee aina itse aloitteen treffeistä, minä harvemmin itse ehdotan niitä. Näitä viimeisimpiä itse ehdotin. Ja sitten hän itse ne peruu. Tämä on siis huomioitava seikka.

Olen kutsunut äitiä käymään meillä, olen parhaani mukaan ottanut hänet mukaan elämääni kertomalla kaikesta mitä meille kuuluu ja muutenkin. Yrittänyt pitää hänet mukana. Mikä on osoittautunut varsin yksipuoliseksi, äiti toivoisi että voi saada miusta tukipuuta omille murheilleen mutta ei kuitenkaan halua toimia sinä minulle kuunnellen miun murheita.

En tiedä mitä miun pitäisi tarjota. Hän on miun äiti, hänen pitäisi olla miun tukena ihan muutenkin. Ilman mitään erikoista. Mielestäni äiti-tytär-suhteeseen kuuluu ehdoton tukena olo puolin ja toisin mutta ehkä vielä enemmän niin että äiti on tyttärensä tukena. Ehkä olen väärässä. Mutta näin minä asian ymmärrän ja näen.

Mutta sitten muihin asioihin. Meidän Yleisen historian kurssin luennoitsija meinasi pitää meille tentin jo maanantaina eikä vasta torstaina koska muisti väärin. :D Sanoi itsekin että onneksi tuli puheeksi koska hän olisi tullut maanantaina tenttipapereiden kanssa. :D Mutta on meillä kuitenkin sinne torstaihin asti aikaa lukea ja valmistautua. Kertaalleen olen saanut luettua materiaalin, nyt olisi tarkoitus aloittaa toinen kierros.

Käytiin Pirkin kanssa aamulenkillä ja se taisi mennä takaisin nukkumaan Laikan viereen. Ei nuku sängyssä mutta makuuhuoneessa kylläkin, kissojen hylkäämän pesän päällä. :D

Meillä oli tosi kivaa eilen pentukurssilla, siitä huolimatta että oli aika kylmä ja Rouva vähän paleli mutta leikkiessä tuli lämmin. Eilen harjoiteltiin leikkimistä ja sitä saatiin kotiläksyksi myös. Suhteen rakentamista leikin avulla, sen selvittämistä mikä on sellainen toiminto mikä saa koiran huomion omistajaan ja mikä voisi olla sellainen leikki jonka kautta jatkossa on helppoa tuoda uusia harjotteita mukaan. Pirk oli älyttömän hieno poika, käyttäytyi hyvin ja oli kuin vanha tekijä jo bussimatkalla. Ja torilla uskalsi jo kulkea, viimeksi kun sitä piti kantaa ko käytiin Mamitan luona. Joku päivä ajattelin viedä Pirkin silleen kaupunkiin että kuljetaan vaan siellä niin tottuu vähän ihmisvilinään. Hansaan saa viedä koiran ja siellä ei palele ko on sisätila. :P

Mua ahdistaa nyt se juttu äidin kanssa. En ole kuullut hänestä mitään. Niin ne eiliset treffit sitten peruuntui. Ja minä menin lähettämään äidille viestin joka piti mennä Laikalle jossa vikisin sitä että ne treffit taas peruuntui ja kuinka en jaksa enää uskoa että ne olsi tänään voimassa koska perumisia on niin paljon ollut. Käytännössähän äiti aina peruu ja sitten säädetään ja sitten ehkä nähdään joskus kolmannella yrityksellä tj. Mikä on kuluttavaa ja raskasta. Minen jaksaisi joka kerta pettyä ja vaikka kuinka osaan sitä pettymystä toisaalta jo odottaa niin silti mä petyn.

Äiti on onnistunut suututtamaan puoli sukua tällä taktiikallaan perua. Täti on kanssa ihan hiilenä äitiin kun se jättää menemättä tallille ja ei sitten ilmoita hänelle ja hevoset sitten seisoo paskassaan. En ymmärrä mutta en mä voi varmaan kaikkea ymmärtääkään mutta kuitenkin. Miksi tahallaan suututtaa kaikki?

Laika tulee taas tänään kotiin mikä on ihanaa. Jo senkin takia että se tarjoaa miulle pienen hengähdystauon lasten riehumisesta. Ne kun on aika monstereita koko joukko. :D

Toivon todella että tälle päivälle äidin kanssa sovitut lounastreffit toteutuvat, meillä on niin paljon ollut taas peruuntumisia että en jaksaisi moista juuri nyt.

Olen ihan ihastunut Last.fmän kuunteluun. Olen mä sitä ennenkin kuunnellut mutta en näin paljon. Olen löytänyt jo vaikka mitä kivaa musiikkia mitä pitää jostain hankkia itselle lisää. Poe on mielenkiintoinen tuttavuus johon olen ihastunut.

Olen edelleen kipeä mikä on tosi ärsyttävää. Haen tänään luultavasti duactit apteekista koska kohta on muuten poskiontelot täysin tukossa ja sitten ei ole todellakaan kivaa. Eikä tämä ole siltäkään osin kivaa että olen ihan kamalan väsynyt ja pitäisi jaksaa lukea ensi viikon tenttiin. Huomenna on luento, yritän sinne selvitä jos vain pysyn jotenkin tolpillani. Eilen otin melkein kolmen tunnin tirsat illalla.

Tänään alkaa Pirkin kanssa pentukurssi. Mikä on tosi hyvä, mulla on edelleen neuroosi siitä että olenko mä tarpeeksi hyvä äiti lapselle ja tuleeko siitä järkevä koirakansalainen. Ja tekee hyvää päästä ihmisten ilmoille tuon kolmannen kerran viikossa, kurssi kestää kahdeksan viikkoa ja on keskiviikkoisin, sopii siis hyvin aikatauluun kun luennot on maanantaisin ja torstaisin.