I think I have lost it.

Meillä oli tosi kivaa eilen pentukurssilla, siitä huolimatta että oli aika kylmä ja Rouva vähän paleli mutta leikkiessä tuli lämmin. Eilen harjoiteltiin leikkimistä ja sitä saatiin kotiläksyksi myös. Suhteen rakentamista leikin avulla, sen selvittämistä mikä on sellainen toiminto mikä saa koiran huomion omistajaan ja mikä voisi olla sellainen leikki jonka kautta jatkossa on helppoa tuoda uusia harjotteita mukaan. Pirk oli älyttömän hieno poika, käyttäytyi hyvin ja oli kuin vanha tekijä jo bussimatkalla. Ja torilla uskalsi jo kulkea, viimeksi kun sitä piti kantaa ko käytiin Mamitan luona. Joku päivä ajattelin viedä Pirkin silleen kaupunkiin että kuljetaan vaan siellä niin tottuu vähän ihmisvilinään. Hansaan saa viedä koiran ja siellä ei palele ko on sisätila. :P

Mua ahdistaa nyt se juttu äidin kanssa. En ole kuullut hänestä mitään. Niin ne eiliset treffit sitten peruuntui. Ja minä menin lähettämään äidille viestin joka piti mennä Laikalle jossa vikisin sitä että ne treffit taas peruuntui ja kuinka en jaksa enää uskoa että ne olsi tänään voimassa koska perumisia on niin paljon ollut. Käytännössähän äiti aina peruu ja sitten säädetään ja sitten ehkä nähdään joskus kolmannella yrityksellä tj. Mikä on kuluttavaa ja raskasta. Minen jaksaisi joka kerta pettyä ja vaikka kuinka osaan sitä pettymystä toisaalta jo odottaa niin silti mä petyn.

Äiti on onnistunut suututtamaan puoli sukua tällä taktiikallaan perua. Täti on kanssa ihan hiilenä äitiin kun se jättää menemättä tallille ja ei sitten ilmoita hänelle ja hevoset sitten seisoo paskassaan. En ymmärrä mutta en mä voi varmaan kaikkea ymmärtääkään mutta kuitenkin. Miksi tahallaan suututtaa kaikki?

Laika tulee taas tänään kotiin mikä on ihanaa. Jo senkin takia että se tarjoaa miulle pienen hengähdystauon lasten riehumisesta. Ne kun on aika monstereita koko joukko. :D