your pain in times like these

Enter kommentoi edelliseen bloggaukseeni olenko ajatellut että miun pitäisi osaltani myös tarjota jotain äidilleni jotta treffit onnistuisivat.

Äiti tekee aina itse aloitteen treffeistä, minä harvemmin itse ehdotan niitä. Näitä viimeisimpiä itse ehdotin. Ja sitten hän itse ne peruu. Tämä on siis huomioitava seikka.

Olen kutsunut äitiä käymään meillä, olen parhaani mukaan ottanut hänet mukaan elämääni kertomalla kaikesta mitä meille kuuluu ja muutenkin. Yrittänyt pitää hänet mukana. Mikä on osoittautunut varsin yksipuoliseksi, äiti toivoisi että voi saada miusta tukipuuta omille murheilleen mutta ei kuitenkaan halua toimia sinä minulle kuunnellen miun murheita.

En tiedä mitä miun pitäisi tarjota. Hän on miun äiti, hänen pitäisi olla miun tukena ihan muutenkin. Ilman mitään erikoista. Mielestäni äiti-tytär-suhteeseen kuuluu ehdoton tukena olo puolin ja toisin mutta ehkä vielä enemmän niin että äiti on tyttärensä tukena. Ehkä olen väärässä. Mutta näin minä asian ymmärrän ja näen.

Mutta sitten muihin asioihin. Meidän Yleisen historian kurssin luennoitsija meinasi pitää meille tentin jo maanantaina eikä vasta torstaina koska muisti väärin. :D Sanoi itsekin että onneksi tuli puheeksi koska hän olisi tullut maanantaina tenttipapereiden kanssa. :D Mutta on meillä kuitenkin sinne torstaihin asti aikaa lukea ja valmistautua. Kertaalleen olen saanut luettua materiaalin, nyt olisi tarkoitus aloittaa toinen kierros.

Käytiin Pirkin kanssa aamulenkillä ja se taisi mennä takaisin nukkumaan Laikan viereen. Ei nuku sängyssä mutta makuuhuoneessa kylläkin, kissojen hylkäämän pesän päällä. :D