Nyt se on nähty

Jos lasketaan perjantaiaamukin viikonlopuksi, niin tänä viikonloppuna olen nähnyt kaksi asiaa, joita olen halunnut nähdä jo kauan. Tärkeysjärjestyksessä ne ovat:

1) Birgitta Ulfsson.
Lilla Teaternin Oscar Wilde –näytelmässä På fullt alvar (Tärkeintä on olla aito), ohjaus Neil Hardwick. Kun joskus tammikuussa näin tv-uutisissa juttua näytelmästä, varasin liput saman tien. En ole koskaan nähnyt legendaarista Ulfssonia näyttämöllä, ja kun hän näyttäytyi tv-kuvissa malvanväriseen leninkiin pukeutuneena riikinkukonsulkia hatussaan, tiesin että tämä on nähtävä. Toisessa näytöksessä hänen hatussaan oli aidon kokoinen pulu! Niin kuin voi odottaa Oscar Wilden näytelmältä oli kieli sen verran vanhanaikaista ja nopeatempoista, että minun ruotsintaitoni ei riittänyt ymmärtämään läheskään kaikkea. Mutta olipa siinä sujuvaa ruotsia puhuvalle seuralaisellenikin vieraita sanoja. Puoliajan jälkeen tajusin, että mähän olen osittain nähnyt tämän tarinan tv-elokuvana, mikä helpotti loppupuolen seuraamista. Maaliskuun alussa tuli brittiläinen elokuvaversio näyttelijöinä mm. Judi Dench ja Rupert Everett.

2) Apostolinmiekan (Neomarica northiana) kukinta.
Apostolinmiekkani on peräisin äitini kautta Julia-mummolta. Ainakin mummoni tuntee apostolinmiekka myös nimellä vaeltava juutalainen, ilmiselvästi sen kasvullisen leviämistavan vuoksi. Kukka nimittäin muodostuu huomattavan pitkän, taipuisan varren päähän. Kukkien lisäksi kukkavarren päähän muodostuu uusi pieni lehtiruusuke. Kukinnan jälkeen kukkavarsi kaatuu maahan, jolloin pikkuruusuke pääsee juurtumaan. Juurtumiseen saakka se saa kätevästi vettä ja ravinteita emokasvilta. Pikkuruusukkeen voi myös helposti juurruttaa vesiastiassa.
Se on helppohoitoinen kasvi, mutta jos haluaa nähdä kukinnan täytyy olla tarkkaavainen. Kukka kestää vain noin 12 tuntia, ehkä vähemmänkin, sitten se on jo kuihtunut. Mummon ja äidin kasvit eivät ole koskaan olleet kukassa kun olen ollut käymässä. Oman kasvini kukinta on mennyt kaksi kertaa ohi, kun olen ollut viikonloppuna torpalla. Mutta nyt olivat kukat auki pe aamuna kun heräsin. Ihastelin niitä, otin valokuvia, ja kun palasin illalla töistä olivat ne jo kuihtuneet, ja terälehdet olivat varisseet pois. Ihmeellinen väriyhdistelmä, valkoinen, ruskea ja kirkas sininen.