Voi hyvin, sanot ja katoat.
Tuoreena muistissa valo, runo, lämpö. Alkava sade ja kylmä kesä.
Kahdesti havahduin herätäkseni lopulta. Ja nyt vasta huomaan että se olin minä joka herätin, sillä minä sinut löysin. Annoin tulla vaan ja ihmettelin millä pysyin niin selkeänä, niin kauan kunnes luovutin. Kun lähdit poistui roolini ja vapauduin, enkä hetkeen tiennyt mitä tapahtuu. Hyvä olo tuli jälkeenpäin, hitaasti.
Tänään astuin ensimmäistä kertaa pois lukoistani. Eri tavalla.
3 kommenttia
martin
19.12.2006 22:39
Oi, miten?
tellus
20.12.2006 21:56
Melko pienin askelin. Katsomalla syvemmälle itseeni ja toteamalla että aika paljon on läpikäymättömiä juttuja.
Mukavaa kun kysyt. :) Hyvää Joulua.
martin
21.12.2006 15:56
Riemullista tiesi kulkemista!
Hyvää Joulua, tellus!