joistakin taloista, kodeista, asunnoista tuntee heti kuinka siellä on eletty tai eletään. se on näkymätön aura joka jää kiinni seiniin ja kattoihin. elää hiljaisuudesta ja asuu äänettömästi. toisinaan sen tunnistaa heti kun ovi on avattu ja kynnys ylitetty, toisinaan tietää vasta kun on mennyt peremmälle, kuunnellut ja avannut monia ovia.

Tunteminen on jonkin uuden opettelua ja osittain se tulee itsestään, se joko on tai sitä ei ole. Toisaalta tuntoherkkyys on syntymätauti.

ihmisen luonteen tunnistaa kodin luonteesta, ympäristöstä. pienet asiat. eräässä kodissa oli viisikymmentäluvun tunnelma. joissakin huoneissa aika oli pysähtynyt. niissä säilytettiin kenkiä, vanhoja vaatteita ja ne tuoksuiivat vanhuudelle. verkkosukille, sukkahousuille. kuluneille ruutuhousuille. välittömästi tiesi tulleensa unohdettuun paikkaan. aika oli omistajalta pysähtynyt.

toinen koti oli myös vanha, mutta seinät, huoneet, matot, katot ja lattiat elivät ja hengittivät. syviä vetoja. naurua. pilkettä. aktiivista unohdusta joka pysyy mielessä vaikka aika jättää. ja lämpö joka ottaa vieraan vastaan ensimmäisestä ovenraosta.