Näin taannoin unta että ajettiin vanhempien kanssa jonnekin juhliin. Niin. Taisi olla mun valmistujaiset. Auto tuli sillalle ja kaarteessa suistuttiin tieltä. Vanhemmat jäi autoon, minä pelastuin.

Parasta siinä unessa oli se tunne että olen koditon, omillani. Ei enää ketään johon turvautua, jonka suojaan juosta piiloon itseä. Ja toki, maailmassa on aina hyvä olla turvaa, suojaa, ihmisiä. Mutta piiloon ja turvaan ei voi jäädä, on mentävä yli. Maailman yksinkertaisin asia mutta ihmeen vaikea ymmärtää.

Olla yksin. Tarkoittaen ettei ole yksin. Toisto on kertauksen äiti, vai miten se menee..tai isä. Tasa-arvon aikana.