Ai. Nilkassa on murtuma ja herään siihen että potkaisen ilmaa kun unen ampiainen livahti kenkään. Aiaiaiai.

No jalka paranee kuitenkin, ajoittaisista horjahduksista ja kolhuista huolimatta. Se on sitkeä. Kaunis. Röntgenkuvasta katsottuna mun jalkaluu näyttää aaveelta, täysin sileä ja tasainen, täydellisesti muotoiltu. Taidetta parhaimmillaan. Aave on jotenkin hyvä sana.

Jos itsensä näkisi joka päivä röntgenkatseella, näkisi luurangon ja kudosta päällä. Sitä mitä me kaikki ollaan.

Hyvänä muistutuksena siitä mitä piilee rasvatun ihon, meikkien, merkkivaatteiden alla.

Luuranko. Lainassa olevaa taidetta.
-----
Eilen huimasi koko illan. Koska tasapainoilen pesän reunalla ja pelkään muutosta.