millainen on minun hiljaisuuteni. mietin omaa asennettani kun eräänä päivänä kavahdin ylimalkaista käytöstäni toista kohtaan.

en osaa aina olla sosiaalinen ja se kai tulkitaan välinpitämättömyydeksi. toisaalta usein jätän sellaiset ihmiset täysin huomiotta joiden kanssa tiedän olevani eri aalloilla. voiko tätä sanoa tiedostamiseksi vai ennakkoluuloiseksi syrjinnäksi. uskon melko nopeasti hahmottavani toisen ajattelun tason. kysymyksillä ja kehonkielellä. ihmiset joita ei pysty koodittamaan, ovat niitä joista kiinnostun. vapaita. tai ainakin vapaampia. herkistyn sellaisten äärelle, jotka ovat herkkiä maailmalle. Usein hiljaisuus on merkki kuuntelemisesta, vaalimisesta. usein hiljaisuus on merkki muusta. tai mistään.

joillakin ihmisillä on sellainen kyky. nähdä itseensä ja muihin. nähdä syvemmältä. sikäli pidän ennustusta ihan uskottavana. ei kai ole mitään ihmeellistä siinä, että joku todella osaa kuunnella ja nähdä.

---

Meissä on kaipuu mutta se ei täyty meistä.

Mitä sitten jos kaikki odotukset riisutaan. ja jää vain tämä ihmettelevä otus täällä sisällä.

s soitti juuri. sen isä on sairaalassa. tämä tyrmistys, aina. ei isot voi mennä pois. ei ne voi jättää meitä. kuka meitä sitten käskee, kuka rakastaa, potkii persiille ja antaa anteeksi. Kaiken. Kuka?