• tellus

Parin tunnin hiljaisuuden jälkeen alan kuulla itseni. Nyt huomaan että paremmin keskityn saamaan itseni irti. Kävin töissä lounasaikaan puolen tunnin kävelyllä ja ero oli aika valtava. Pitää ehkä ottaa tavaksi.

Kotona oli tosi yksinäinen olo. Mietin miten voi olla että tää on jatkunut näin pitkään. Että on läheiset ympärillä ja silti yksinäinen. No. Jos olen ihan rehellinen itselleni ni onhan niin että olen karttanut sitä yksinäisyyttä väärin keinoin ja nyt kun sen vihdoin voi ottaa vastaan niin se vaan vituttaa.

Mutta silti. Kyllä mä jo kaipaisin kaverin tähän vierelle. Mutta se onkin semmoinen asia että ketä tahansa ei kaveriksi halua. On oltava yhteys. Ja tuleeko se yhteys ehkä mitä, pari kertaa elämässä?