Aina toisinaan tulet unessa vastaan. Nyt ajoit autossa kavereidesi kanssa ohi. Katsoit niin kuin ei olisi mitään sanottavaa. Minä otin pyörän, pyöräilin tyynen ja hiljentyneen uimarannan ohi ja saavutin teidät saavuttuani T:n. Sinä istuit autossa ja katselit minua, J tuli juttelemaan ja nosti minut tervehdyksenä ilmaan, kevyesti, liian voimalla, kuin pikkutytön. (Joka silloin olin) Ei ehditty vaihtaa sanaakaan ennen kuin heräsin.

Mitä sanoisin? Mitä tahtoisin sanoa.
-Kaipaan aikaa sinun kanssasi. Yhteyttä ei enää ole mutta muisto viattomuudesta aina. Minä tankkaan turvallisuutta kuvastasi. Pyöräilen perässäsi kun sinä autoilet. Sinä edustit vapautta pois t:stä, pienuudesta ja ahtaudesta. Olit minun laajakuvani, porttini johon tarrauduin. Luulin sinun tietävän paremmin, annoin sinun tietää. Sinun valtasi alla. Niin surkeaa kuin se onkin tunnustaa, sitä minä jossain vielä kaipaan. Kaivautumista pois itsenäisyydestäni, vapauden tuomasta vastuusta ja tiedosta. Kielletty hedelmä on syöty, keho vaatetettu ja häpeilemättä tallottu teitä keskelle vuoria.

Sinä et kuitenkaan tullut vastaan. Katsoit sanomatta mitään, hymyillen.

(Sinä tiedät itse) Mene ja etsi.