Tällaisia suhteita. Me nukumme öitä yhdessä ja toisinaan ylitämme nukkumisen rajat. Me kuuntelemme trumpettimusiikkia ja jaamme muita ihmeellisiä asioita. Sen kuinka paljon ymmärrämme mutta emme tahtoisi. Kuinka syvälle olemme kulkeneet itseemme. Kuinka paljon maailmassa on kiinnostavia asioita, ihmisiä. Vähän sitoutumista ja paljon välittämistä. Mitä se on? Väljää sitoutumista välittämiseen?

Ennenkaikkea me jätämme toisemme rauhaan. Kaikelta siltä mitä olemme kokeneet. Ensimmäistä kertaa tämä tuntuu oikealta olla näin. Että maailmassa on läheisyyttä ilman vastauksia ja vaatimuksia. Hetken se voi riittää. Ja kuka tietää. Kuka tietää.

--

Muistatko kun tulin viereesi painajaisten jälkeen. Silloin me jaoimme pelon ja se tasan puolittui, muutti muotoaan ja teki meistä suurempia. Puolikas painajainen. Rakkaus on hiipivää kauhua, odottamatonta nurkan takaa hyppäävää säikäytysefektiä. Opit tarkastamaan komerot ja kuuntelemaan äänettömiä liikkeitä. Opit luottamaan pysyvään muutokseen. Opitko todella? Vai lakkaatko opettelemasta kun uskot oppineesi. Kuten minä, en usko sinunkaan pysyvän kuten olet. Toivon että kasvat pois muttet kauemmas.