Tänään en jaksaisi tuottaa mitään. Ihmettelin kävellessä ambulanssia jolla oli valot päällä ja sitä kuinka se ilman hälytysääniä soljui autojonojen välistä. Vauhdilla mutta ilman kiirettä. Hälytysajo. Mikä ambulanssityöntekijöitä houkuttaa siinä työssä? Mikä on niiden motiivi. Joku vietti täytyy olla siihen että on pelastajana keskellä kaikkea, syöksyy sinne missä hätä on. Mikä hätä niillä itsellään on, on ollut.

Tätä miettiessäni huomasin että omaan melko suuren määrän analyyttistä intohimoa. Ja hoivavietin. No sen olen tiennyt jo pidemmän aikaa.

Mutta mikä myös osui silmään oli järkyttävän hieno väriloisto ympärillä. Puskat on syttyneet tuleen herranjestas. Niillä on selvästi läksiäiset meneillään, ne osoittaa toisilleen ja itselleen kiitosta kuluneesta vuodesta, kääriytyy parhaimpiinsa ennen kuin poistuvat lopullisesti kuvioista. Mustia täpliä keskellä oranssinkeltaista lehteä. Miten se voi olla niin kekseliäs, tuo luonto, että sekoittaa vähän kaikkea ja antaa palaa vaan. Ottakaa oppia se sanoo. Tarvitsee vain katsoa ympärille, siihen mitä tapahtuu. Ja siinä se on. Tarvitsee vain katsoa.