Olen tutustunut yhteen etelä-amerikkalaiseen naiseen, jolla on lapsi ja vissiin mies, mutta miehen olemassaolo ei hidasta tämän naisen nettisurffailua treffipalstoilla: koko ajan joku vedossa kuten noilla monilla filippiiniläisillä naisilla, jotka roikkuvat netissä kunnes saavat haluamansa: rikas mies USA:ssa. Sitten miehet ovat niin hulluja, että retkahtavat yhdessä hetkessä. Jotenkin käsittämätöntä, että parin tekstailun jälkeen ollaan jo ottamassa vaimoksi. Ei niillä ole mitään estoja. Tässä on iso ero homomiehiin, joilla ei ole vastaavia odotuksia tai edellytyksiä odottaa "ikuista elämänkestävää parisuhdetta" kunnes vasta"kuolema meidät erottaa". Tätä olen seurannut jollakin tavalla ulkopuolisena, kun suku ja ystävät jne. antavat aina täyden tukensa heteropariskunnan onnelle pappi mukanaan. Sitten moni nainen odottaa homomiehiltä jotain ihme viisautta ja kuuntelevat tarkasti neuvoja, mitä tehdä. Me ollaan ehkä jollakin tavalla "maagiggoja", siis tuollaisia poppamiehiin verrattavia otuksia. Sama kuin menisi ennustajalle. Mitä neuvoa annoin: ota viikonloppumatka ja tapaa, mutta älä annan yhteystietoja, jos et sitten haluakaan tavata. Mieti, mitä teet, jos se jo heti ensi tapaamisella lykkää sormusta sormeen tai antaa koruja. Jos on paljon rahaa, se merkitsee melko helppoa elämää, mutta ei onnellisuutta, mutta helpommalla pääsee elämässä, jos on sen verran rahaa, ettei tarvitse laskea joka ikistä latia. Kaikkeen sopeutuu ja rakkaus kasvaa. Satelliitisuhde voi myös onnistua: ei tarvitse heti muuttaa ja kannattaa ottaa aikaa. Oma sydän ei anna kerro totuutta. Tuollaista. Jos ajattelee noita etelä-amerikkaisia; niiden tempperamentilla voi tapahtua ihan mitä vain. Tärkeätä ei ole tietenkään mitä minä sanoin, vaan että hän sai kertoa omia salaisuuksiaan jollekin.