Must mä edelleen mietin Johanna Korhosen surullista tapausta silloin tällöin. Homoseksuaalit sai selkeen viestin. Must enempi inhottaa valehtelu, mitä nuo heterot tekevät: ei me syrjitä, me ollaan suvaisevaisia, kyllä tänne saa tulla asumaan. Kaikki pelkkää paskapuhetta. Nyt katotaan monien kuntien sietokyky erilaisuudelle, kun pakolaisia asutetaan kuntiin, maalle.

Toinen on tää Aallon tapaus. Mä en käsitä et hän on tehny uskollisesti työtä 30 v ajan ja nyt sillä ei oo mitään painoarvoa. Nyt tehdään kirjelmä ( tai on tehty jo ), ettei hän pääse takaisin omaan työpaikkaansa. Se paikkakunta on mätä.

Täs on kaks tapausta ja kaks viestiä homoyhteisölle.

Molemmat tapahtu maakunnissa. Molemmissa tapauksissa on johtaja-asema kysymyksessä. Mä sanoin jo, et jos naisilla on lasikatto, se on hlbt väelle tehty panssarilasista. Kuinka avoin tää yhteiskunta on, jos uraa voi luoda vaan et edellytyksenä on eläminen "kaappissa " ?