Ihanneoloissa lainsäädäntöä kehitetään siten, että hyvän määrä lisääntyy ja pahan vähenee.
Luonnollisesti monien asioiden kohdalla “hyvä vastaan paha” ja “oikea vastaan väärä” näyttäytyvät eri näkökulmista tarkasteltuna eri tavoin. Käytännössä siis lakeja säädettäessä yleensä ns. niukkuutta jaetaan “sulle-mulle”, puntaroidaan ja tehdään kompromisseja erilaisten etunäkökulmien välillä. Etenkin yhteistä rahaa erilaisiin yhteiskuntaa pyörittäviin toimiin jaettaessa jollekin annettava on aina joltain toiselta pois.
Demokratiassa enemmistön kanta lähtökohtaisesti ratkaisee sen, mihin suuntaan kulloinkin mennään.
Valistuneet päättäjät ymmärtävät myös ottaa huomioon vähemmistöjen tarpeita: Kun päätetään jotain vähemmistöryhmää koskettavasta asiasta, olisi päätöksiä tehtäessä asetuttava vähemmistön asemaan ja tehtävä päätöksiä siitä näkökulmasta. Toki millekään vähemmistöryhmälle ei tietenkään pidä antaa kevein perustein sellaisia erityisoikeuksia, joita muillakaan ei ole.
Avioliittolain uudistaminen
Pitkään vireillä ollut hanke siitä, että myös samaa sukupuolta olevat parit otettaisiin avioliittolain piiriin, on esimerkki uudistuksesta, jossa yhden ryhmän aseman parantamisen ei voi nähdä heikentävän minkään muun ryhmän asemaa. Avioliiton avaaminen myös homopareille ei millään mittarilla tarkastellen heikennä nykyään avioliittolain piirissä olevien heteroparien asemaa. Eikä sen paremmin anna vähemmistöryhmälle mitään sellaisia lisäoikeuksia, mitä muillakaan ei ole.
Avioliittolakia koskevan uudistudistushankkeen tavoitteena on lisätä ihmisten yhdenvertaisuutta.
Silti yhdenvertaisen avioliittolainsäädännön vastustajat ovat vaivojaan säästämättä muotoilleet erilaisia perusteluja osoittamaan, kuinka uudistus heikentäisi nykyään avioliitto-oikeudesta nauttivien asemaa. Perusteluista yksikään ei ole tähän mennessä kuitenkaan osoittautunut kriittistä tarkastelua kestäväksi.
Bonuksena lakiuudistuksen kielteisiksi vaikutuksiksi on yritetty maalata monenlaisia pelottavia tulevaisuudenkuvia.
Esimerkiksi avioliittoinstituution on väitetty romuttuvan tai ainakin muuttavan jotenkin väärällä tavoin muotoaan, jos myös homoparit voivat solmia avioliiton. Yksi vastustamisen pääperusteluista on se, että samaa sukupuolta olevat henkilöt eivät voi keskenään panna alulle uutta elämää - vaikka avioliittolainsäädäntö ei nykyisinkään perustu millään tavoin vaatimukselle jälkikasvun hankinnasta.
Avioliittolakiin liittyvä adoptio-oikeus ja adoptoitavan lapsen oikeudet ovat myös päätyneet perusteluksi tasa-arvoista avioliittolakia vastaan - vaikka adoptioprosessiin liittyy aina huolellinen selvitystyö adoptoitavan lapsen parhaasta, eikä adoptio-oikeus oikeasti synnytä mitään adoptioautomaattia: kyse on oikeudesta hakea adoptiota yhdessä, pariskuntana.
Omat arvot ja avioliittokysymys
Päätöksentekoon liittyy aina päättäjän oma arvomaailma ja siihen pohjautuvat arvokäsitykset, eikä tässä tietenkään ole mitään väärää. Ongelmalliseksi asia muuttuu, jos omiin arvokäsityksiin takerrutaan sokeasti, kieltäydytään haastamasta omia arvoja esitetyillä tosiasioilla ja päädytään tekemään muita ihmisiä koskettavia päätöksiä yksinomaan esimerkiksi oman maailmankatsomuksen sanelemana.
Avioliittokysymystä käsiteltäessä ovat eräät päättäjät ilmaisseet vastustavansa henkilökohtaisten arvokäsitystensä perusteella samaa sukupuolta olevien parien oikeutta avioliittoon: on noustu tosiasioiden yläpuolelle ja todettu, että oma arvomaailma ei salli avioliitto-oikeutta samaa sukupuolta oleville pareille. Omien arvojen mukaan avioliitto on vain naisen ja miehen välinen. Ja sillä hyvä. Keskustelu päättyy siihen.
Arvomaailmaan perustuva kielteinen kanta on taustalla yleensä silloinkin, kun yritetään älyllistää vastustamista näennäisin asiaperustein - ellei kyse ole puhtaasti tietämättömyydestä kumpuavista ennakkoluuloista. Toisinaan omaan arvomaailmaan vetoaminen on otettu viimeisenä oljenkortena esiin vasta, kun on herätty tasa-arvoista avioliittolainsäädäntöä vastustavien perustelujen hataruuteen ja päädytty tosiasioiden edessä selkä seinää vasten.
Avioliittolain uudistamisen kohdalla arvomaailmaan vetoaminen olisi ymmärrettävää, jos lakia oltaisiin muuttamassa esimerkiksi siten, että homoavioliitot tulisivat kaikille pakollisiksi. Tällaisesta ei kuitenkaan ole uudistushankkeessa kyse. Muiden kuin avioliittoon haluavien samaa sukupuolta olevien parien maailma ei ole muttumassa mitenkään. Muutoksen laajempi yhteiskunnallinen vaikutus olisi siinä, että suhteellisen pieni ihmisryhmä voisi tuntea olevansa valtaväestön kanssa yhdenvertaisemmassa asemassa.
Mitä pitäisi ajatella sellaisen ihmisen arvoista tai järjenjuoksusta, joka asettuu esillä olevista tosiasioistakin huolimatta arvokuplaansa, eikä ole valmis edes puntaroimaan arvomaailmansa suhdetta tosiasoihin?
Mikä on avioliiton olemus?
Miksi adoptiokysymys hiertää avioliittolain uudistuksessa?
Viesti on selvä: Avioliittolain uudistamisen aika on nyt
