Vuoden 2018 Helsinki Pride -tapahtuman yhteistyökumppaneina on suomalaisittain suuria liike-elämän yrityksiä, julkisia toimijoita ja viranomaisia. Monen mielestä viimeinkin, mutta soraääniäkin kuuluu.
Viime vuosiin asti yhteistyökumppanit ovat olleet lähinnä pienempiä ja/tai "väriä tunnustavia" yrityksiä sekä erilaisia hlbti-järjestökenttää lähellä olevia järjestöjä. Priden kasvaessa mukaan on lähtenyt muitakin toimijoita: viranomaisia ja yhä isompia yrityksiä. Kehityksessä on yhtenä patona ollut se, ettei pride-tapahtumien taustaorganisaatioissa ole aina katsottu hyvällä kaupallisten toimijoiden saamaa näkyvyyttä - vaikka raha ehkä olisikin kelvannut.
Jotkut liike-elämän mukanaoloa vastustavat katsovat, että yritysten mukanaolo on "pinkkipesua", hyväksyttävyyden lisäämistä ja omantunnon puhdistamista. On myös valitettu, että yritysten mukaan lähteminen ei nykyisessä asenneilmapiirissä ole enää mitenkään rohkeaa. Kun on yhdenvertaiset avioliittolait ja kaikki, niin kannanottoon liittyvää liiketaloudellista riskiä ei enää ole. Kysytään, että miksi ei toimittu silloin, kun aktiivisuutta kipeimmin olisi tarvittu. Esitetään suoranaisa syytöksiä siitä, että pride haistetaan vain markkinointikeinona.
On myös esitetty ajatuksia, että priden pitäisi olla kaikella tapaa sitoutumatta järjestäytyneen yhteiskunnan rakenteisiin. Tätä perustellaan priden juurilla: alistetussa asemassa olleet ottivat kohtalonsa omiin käsiin ja asettuivat vastustamaan järjestäytyneen yhteiskunnan vakiintuneita syrjiviä normeja ja käytäntöjä.
Meillä tosiaan on yhdenvertainen avioliitolaki ja kaikki - monet sellaiset asiat ovat toteutuneet, joita ei 50 vuotta sitten uskallettu edes unissa nähdä. Silti translaki vaatii yhä kipeästi uudistamista ja asenteet hlbti-vähemmistöjä kohtaan vaativat työtä. Seksuaalinen ja sukupuolinen moninaisuus nähdään yhä usein asiana, jossa tyypillisestä poikkeaminen on korjausta vaativa tila.
Taistelu yhdenvertaisuudesta on suurimmaksi osaksi kuitenkin voitettu ja "pihvi kääntynyt". Viimeisissäkin isoissa hlbti-yhdenvertaisuuteen liittyvissä konkreettisissa kysymyksissä maali häämöttää; käytännössä kyse on translain uudistamisessa itsemäärittelyä kunnioittavaksi. Myös kolmannen juridisen sukupuolen käyttöönotto kuuluu tähän samaan vielä vaiheessa olevaan ryppääseen.
On turhaa ja tuhoavaakin yrittää luoda tai ylläpitää vastakkainasettelua hlbti vs. järjestäytynyt yhteiskunta. Kaikenlaisiin järjestäytyneen yhteiskunnan rakenteisiin kiinnittyminen on lopulta parasta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistä. Se ei tahraa sateenkaarilippua.
