Kun Suomen hallitus on yhden ministerin intohimojen panttivankina

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • Sami Mollgren
  • 5

Translakiuudistuksen esteenä on käytännössä yksi henkilö. Sama henkilö on esittänyt kansainvälisissä yhteyksissä Suomen virallisesta linjasta poikkeavia aborttikannanottoja. 

Suomessa poliittiseen päätöksentekoon on perinteisesti liittynyt pyrkimys laajaan yhteisymmärrykseen, ja hallitukset ovat olleet enemmistöhallituksia, yleensä vahvoja ja usein aaterajoja ylittäviä. Uudistuksia on totuttu tekemään siten, että ne kelpaavat vähintään hammasta purren myös kulloistakin hallitusta laajemmalle puoluekirjolle.

Konsensushakuiseen politiikkaan kuuluu luonnollisena osana kaupankäynti yksittäiskysymyksissä. Hallituspuolueet antavat omia tavoitteitaan ajaessaan vastineeksi myönnytyksiä niin muille hallituspuolueille kuin oppositioryhmillekin. Asiat etenevät meillä yksituumaisuutta tavoiteltaessa joskus hitaasti, sillä siitä puuttuu kahden vastakkaisen blokin järjestelmälle tyypillinen tempoileva köydenveto. Palkintona on jatkuvuus, koska konsensushakuisuus vähentää vastakkainasetteluihin liittyvää tuuliviirin 180 asteen kääntyilyä aina vallan vaihtuessa.

Avoin listavaalimme pistää puolestaan kansanedustajamme vastaamaan tekemisistään suoraan äänestäjille. Tämä korostuu erityisesti ns. arvokysymysten kohdalla. Uskonnolliseen konservatiivisuuteen kytköksissä olevat tahot ovat "kunnostautuneet" erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskettavissa kysymyksissä pyrkimällä yhdenvertaisuutta lisäävien uudistusten torppaamisessa. Viime vuosina tällainen toiminta on keskittynyt pariin poliittiseen ryhmittymään.

Edellisen hallituksen aikana kristillisdemokraatit estivät translain uudistuksen etenemisen. Nykyisen hallituksen aikana asian ottamisen käsittelyyn ovat estäneet ensin perussuomalaiset ja sittemmin siniset, etenkin ulkoministeri Timo Soinin (sin) uskonnolliseen vakaumukseen liittyvien intohimojen vuoksi. Hän totesi syksyllä 2017, että translaki “ei tämän hallituksen aikana etene”. Käytännössä roomalaiskatolista uskoa tunnustavalle Timo Soinille on hallituksessa annettu veto-oikeus translakiuudistuksen suhteen. Muuten translain uudistukselle aika on kypsä.

Miten yhden avainpoliitikon agenda voi estää translain uudistuksen?

Translakiuudistuksen torppaamisen lisäksi ulkoministerinä toimiva Soini on virkamatkallaan ja muissakin yhteyksissä julkisesti ilmaissut tukensa naisten aborttioikeuden vastustajille, siitä huolimatta, että toiminta on räikeässä ristiriidassa Suomen virallisen ulkopolitiikan kanssa. Soini on vedonnut uskonnon- ja mielipiteenvapauteensa sekä siihen, että hän on ilmaissut kantansa vapaa-ajallaan.

Suomessa nykyhallituksen takana on hyvin niukka eduskunnan enemmistö. Ilman takiaispuolue sinisten tukea hallitus kaatuisi. Jos Soinilta vietäisiin ulkoministerin palli, niin siniset vetäytyisivät hallituksesta. Tämän on todennut sinisten puheenjohtaja Sampo Terho: "jos Timo Soini kaatuu, hallitus kaatuu". Jo äitiyslaki-kansalaisaloitteen käsittelyn pitkittäminen kesällä 2017 saattoi liittyä Soinin pitämiseen rauhallisena. 

Soini käyttää tilannetta hyväkseen ja vie ns. arvokysymyksissä tahtoaan läpi käyttämällä pelimerkkinään hallitusyhteistyön jatkumista.

Soinin toiminta aborttikysymyksen suhteen tuo esiin myös pääministeri Juha Sipilän (kesk) johtajuuden heikon tolan. Hänellä ei ole homma hanskassa.

Sipilä ei ole pystynyt huolehtimaan siitä, että ulkoministeri toimii Suomea edustaessaan Suomen virallisen ulkopolitiikan mukaisesti. Sipilä kertoo keskustelleensa Soinin kanssa asiasta vakavasti - mutta ei ole oletettavaa, että ulkoministeri Soini jatkossakaan pidättäytyisi Suomen kansainvälistä mainetta haittaavasta toiminnastaan, jonka taustalla on Soinin uskonnollinen vakaumus.

Oppositiossa olevat sosiaalidemokraatit, vasemmisto, vihreät ja rkp tekivät Soinin luottamuksesta välikysymyksen, ja Soini sai odotetusti eduskunnalta luottamuksen. Hallituspuolueilta luottamus tuli siksi, ettei hallitus kaatuisi, ja kristillisiltä siksi, koska ovat Soinin kanssa samoilla linjoilla aborttikysymyksessä.

Pääministeri Sipilä myy luottamuslauseäänestystä koko hallitukseen kohdistuvana - jollainen se panttivankitilanteen vuoksi tosiasiassa olikin. Sittemmin hän on omien epäselvien ulostulojensa ja roolitustensa aikaansaamassa tilanteessa syytellyt lähinnä muita - ottamatta edelleenkään tiukkaa kantaa ulkoministerin toimintaan. Ulkoministeri Soini taas näyttää pitävän luottamusäänestyksen tulosta valtuutuksena omille intohimoilleen, kaikki konsensukset ylittäen - jollainen se käytännössä tosiasiassa olikin.

Aika kypsä translain uudistamiselle

Ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun hlbti-vähemmistöjen asemaa parantava lainsäädäntö on maksuvälineenä poliittisessa kaupankäynnissä. Uudistuksen viivästyminen sattuu jokaista transsukupuolista joka päivä.

Lohdullista on kuitenkin nähdä, että vaalit lähestyvät ja translakiuudistukselle on selkeä tuki muissa poliittisissa puolueissa. Kansan enemmistökään ei vastusta transsukupuolisten aseman parantamista. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaisen aseman hyväksyntä alkaa olla yhteiskunnassa nykyinen “normaali”.

5 kommenttia

Sipilältä todella huonoa johtamista, että antaa ministerinsä sekoilla omien haihattelujensa pohjalta ja vielä puolustelee häntä jsekä samaan aikaan painostaa muita kumppaneita äänestämään ryhmäkurin mukaisesti. Jos on kyse henkilökohtaisesta vakaumuksesta, silloin kansanedustajatkin tulisi saada äänestää oman tunnon mukaisesti. Soini on monessa muussakin asiassa äärikonservatiivinen kehityksen jarru.
Kyllä se vaan erityisesti Soinille hyvää tekisi innostua trans-laista:
http://1.bp.blogspot.com/-g2_H3agOWAk/TbxZP3jkwDI/AAAAAAAACww/tjawMTilYQU/s1600/%25C3%25B6x95.jpg
Soini vaan tapittaa niitä paavali-pirulaisen julistamia transsukupuolisuus-fobioita hölynpölyperusteluinaan. paavali-pirulainenhan tuomitsee satukirjassa pitkähiuksiset miehet ja lyhythiuksiset naiset luonnottomina eli oli heitäkin bongannut välimerellisistä ympyröistä.

Mikähän mahtaa olla nykyisen uskonnollisen oikeusminiserin, Antti Häkkäsen (kok) kanta asiaan, sillä vaalikoneissahan hän ainakin taannoin vastusti yhdenvertaista avioliittolakiakin ja toi esille varsin konservatiiviskristillistä suuntautumistaan.

Noin sitten yleisemmin translakiuudistuksella on se haaste, ettei se ole niin ihan täysin puuttuvien oikeuksien ajamista, kuin esim. samaa sukupuolta olevilla ollut täydellinen avioliittokielto oli. Vaan translakiuudistushanke on enempi translain viilaamista kyseiselle kansanryhmälle olemassaolevaa trans-lakia mieleisemmäksi.
Joten sitä ei ehkä tuo huomioiden mielletä hallituspiireissä niin perustavaa laatua olevaksi muutostarveasiaksi.