I want a girl with lips like morphine
Knock me out every time they touch me
I wanna feel a kiss just crush me
And break me down
I want a girl with lips like morphine
Blow a kiss that leaves me gasping
And I want to feel that lightning strike me
And burn me down
-Kill Hannah: Lips like morphine
Saatiin sille nimi. Siis sille mikä mua on vaivannut. Käänteinen kulttuurishokki. Mutta kai sekin on jo väistymässä. Toivottavasti ainakin.
Väsyttää.
Ostin sellaisen oranssin Haisuli-hiirimaton Suomalaisesta. Se on aikas kiva. Sopii mun verhoihin. Ja mattoon. Ja teippiin. Ja peittoon. Ei kai mulla muuta oranssia täällä olekkaan. Ja Haisulihan on aivan mahtava. Pikku Myy olisi ollut ehkä mahtavampi, mutta kun se kai oli sininen. Eihän se olisi sopinut muuhun sisustukseen ollenkaan. ... Ja ihan oikeasti ajattelin näin siellä kaupassa.
Rakkaani petti mut ja päätti olla yhteistyöhaluton. En ymmärrä mistä se suuttui. Ei noin vanha saisi enää kiukutella tuolla tavalla.
Eipä tässä kai muuta.
Katto ny ku se on nätti:
^^johtui suurilta osin siitä, että olen kipeä. Tarpeeksi kipeä, että on inhottava olo ja haluaisi vaan maata sängynpohjalla ja olla säälittävä, mutta ei tarpeeksi kipeä että niin voisi oikeasti tehdä.
^^johtui myös siitä etten nukkunut viime yönä tarpeeksi. Ongelman jatkuvuuden voisi tietysti eliminoida sillä että menisi tänään ajoissa.
Kynsilakanpoistoaine olisi kyllä nyt tosi kova sana.
Joo o.
Mietin tässä että on riittämätön olo. Tuntuu että en ole tarpeeksi. Pitäisi olla laihempi, nätimpi, hauskempi, fiksumpi, PAREMPI. Koska tällaisena minusta ei ainakaan kukaan tykkää, sanoo pieni nalkuttava ääni päässä.
Hiuksillekin pitäisi jotain tehdä.
Nyt on kyllä olo kuin ihastuneella kolmetoistavuotiaalla.
Eikä siitä sen enempää.
p.s on hirveä himo lävistää/tatuoida jotain.
p.p.s sain kortin. tai siis "todistuksen kuljettajantutkinnon hyväksymisestä", kortilla kestää pari viikkoa.
Minä en kyllä nyt ala mitään.
Eikä siitä sen enempää. Mistään. Siitä varsinkaan.
Inssi meni persiilleen. Ottaa päähän. Ei kuitenkaan enää niin hirveästi. Voihan sitä aina kokeilla uudestaan. Mutta tein niin tyhmän virheen ettei ole tosikaan.
Kun mulla oli niin hirveän hyvä olo koko viikon, niin nyt se vähän niinkuin hävisi. Nyt on sellainen olo ettei mitenkään haluaisi minkäänlaista ihmiskontaktia, mutta silti on vähän yksinäinen olo. Lievästi sanottuna ristiriitaista.
Eikä iTunesista nyt löydy mitään kuunneltavaa.
Tänään on oikein hyvä päivä. Eilenkin oli.
Teoriakoe meni läpi ja ajotuntikin meni oikein mukavasti ja muutenkin on oikein hyvät fiilikset vähän kaikesta. Enpä ole vähään aikaan ollut näin iloinen. Koulukin oli vähemmän kamalaa kuin yleensä. Paitsi että äidinkielessä pitäisi perjantaiksi kirjoittaa mielipideteksti eikä mulla ole mielipidettä.
Jos kirjotan siitä että on se kamalaa kun lokit kirkuu ja paskoo satamassa, kun tässä koko muu kaupunkikin valittaa siitä.
Tai sitten en.
On kyllä nyt oikeasti niin hyvä olo ettei ole tosikaan. Itseänikin ihan hämmästyttää tämmöinen meno.
Olipa mielenkiintoinen perjantai-ilta. Ihanat tytöt ihan päissään. Ja minä vaan kikatin. Siis en nauranut. Vaan kikatin.
Mua kyllä nyt vähän ärsyttää se että eräs rakas ihminen sanoo jatkuvasti että nähdään joskus, tehdään joskus jotain, kyllä nyt viikonloppuna mennään jonnekin, niin ei kyllä olla tehty yhtään mitään. Aina sille ilmaantuu jotain muuta tärkeämpää. Ja minulla alkaa tämä kärsivällisyys vähän loppua, kun ei tämä mitään uutta ole. Vähän aina on saanut sen kanssa soutaa ja huovata noitten tapaamisten kanssa.
Tupakka olisi nyt tosi kova sana. Mutta en jaksaisi lähteä ulos vaan sen takia. Enkä jaksaisi lähteä ulos yksin.
Voisihan sitä kysyä jotain kävelylle. Mutta ei kukaan kumminkaan lähtisi. Joten jätän kysymättä.
Näin Tytön ohimennen torstaina. Siinä viiden minuutin jutustelun aikana tulin siihen tulokseen etten pidä hänestä enää eikä mua hirveästi harmita ettemme näe enää. Kyllähän mä osasin jo etukäteen pelätä/arvata että vieraannutaan toisistamme. Ei se ole läheskään niin ihana kuin luulin.
*syvä huokaus*
Eihän tästä elämästä mitään tule kun koko ajan haluaisi olla jossain muualla.
Koulu alkoi.
Ahdistaa.
Ahdistaa, kun ei yhtään huvittaisi opiskella, mutta silti olisi ihan pakko saada suht hyviä numeroita kun jos ei ole B:n keskiarvoa en pääse San Franciscoon (no okei se koulu on kai oikeasti Oaklandissa mutta se nyt on melkein sama asia) ja sinne on PAKKO PÄÄSTÄ TAI KUOLEN. Tai en kuole, mutta olen aivan hukassa, koska minullahan ei ole varasuunnitelmaa. En halua varasuunnitelmaa.
Sanoinkos että ahdistaa?
Ainahan musta voisi tulla baarimikko. Tai hopeaseppä. Tai vaikka katkeroitunut keski-ikäinen puhelinmyyjä.
Joo ei.
Pakko siivota tai tulee hermoromahdus. Ei pää kestä tätä sotkua.
.
.
.
Jos nyt pääsen ylös tästä.
Tuli joku Panic! At The Disco-kohtaus.
Että osaa olla niin maan perkeleen kuuma.
Siis ei mulla mitään asiaa ollut.
Tulin vaan ilmoittamaan että minä menen nyt ostamaan Disney-piirretyn. Aladdinin jos oikein tarkkoja ollaan.
.
.
.
EDIT:
Ei siellä mitään Aladdinia ollut. Sitä ei näköjään myydä tässä kaupungissa. Ostin Peter Panin sen sijaan. Toiseksi paras vaihtoehto.