She's got something else in mind

Oh, did I mention when I see you it stings like hell?

Sitä kuvittelee päässeensä toisesta yli, mutta onko todellisuudessa asia näin? No ei tietenkään ole.

Ei siitä sen enempää.

Täysin hullu viikko takana. Terveydenhoitajan mielialatestin mukaan olen kohtalaisesti/vakavasti masentunut. Penkkaripäivänä vältyin kiusaamiselta ja sain paljon karkkia. Tai olisin saanut jos olisin vaivautunut noukkimaan niitä maasta. Wanhat meni ihan kivasti. Abiristeilyllekin menin vaikka en abi olekkaan, mutta olisin, jos en olisi ollut viime vuotta Atlantin takana. Sielläkin oli mukavaa, ei tosin ikinä enää, enkä löydä kameraani mistään eikä sitä ole kellään muullakaan.

Nyt haluan nukkua viikon. Ja oman asunnon. Ja särkylääkkeitä.

"Sä ihastuit ittees."

Viime kerrasta on ikuisuus.

Ei vaan ole huvittanut.

Eikä mitään ole oikein edes tapahtunut.

Olen polttanut järjettömiä määriä tupakkaa. Olen tullut siihen tulokseen, että vihaan talvea, moneen kertaan. Olen käynyt katsomassa jääkiekkoa hallilla. Olen syönyt järjettömiä määriä karkkia. Olen löytänyt Red Hot Chili Peppersin.

Ystäväni vei mut kangaskauppaan. Menin siellä aivan sekaisin. Totesi että "mun ei ois pitäny tuoda sua tänne."

Iski jonkinsortin pesänrakennusvietti. Tekee mieli ostaa astioita ja sisustaa.

This whole"stay home on a friday night"-thing really isn't working for me.

Olinpa eilen koko illan kotona. Ensimmäistä kertaa kuukauteen. Ei sovi mulle. Mökkihöperöidyin. Ahdistuin.

Tänään olen tehokkaasti vältellyt historian opiskelua ja äidinkielen portfolion tekemistä uudelleenjärjestämällä kirjahyllyni.

Ja ihan vähän menojalka vipattais.

Luin jonkun vanhan spostin jonka joskus lähetin kaverille; "and I ran out of laffy taffys yesterday and I know that sounds like a really small thing but for me it's like huge".

Ihastuminen on ihan tyhmää.

I need a life. Or at least something else to think about.

Tehän tiedätte että ihmiset aina joskus teoillaan loukkaa toisia? Ja kuinka vaikka he pyytävät anteeksi ja selittävät, vielä ihan uskottavastikin. Mutta silti koko juttu jäi vielä vähän vaivaamaan. Ihan kuin et olisi kuullut koko totuutta. Mutta, koska pyytäessään anteeksi hän näyttää harvinaisen säälittävältä ja seisoo kahden metrin päässä peläten, että lyöt häntä [mitä et tietenkään tee vaikka vielä päivällä se oli ainoa kontakti mitä hänen kanssaan halusit], annat tietysti anteeksi.

Ja nyt et muuta ajattelekaan kuin häntä ja sitä miten et tiedä voitko luottaa häneen ja kuinka helvetisti haluat häntä. Olisi niin paljon yksinkertaisempaa, jos hän vain tekisi jotain niin paskamaista mitä ei mitenkään voi selittää tai antaa anteeksi, jotta voisit vaan vihata häntä ja lopulta unohtaa koko ihmisen olemassaolon.

Haluan yksinkertaisia ihmissuhteita, kiitos.

Ei sun kannata, ei kai kannata pitää päällä vilkkua jos oot jo ojassa

"Ei sun kannata, ei kai kannata
Mennä uimaan ukkosella, ei se kannata
Ei sun kannata, ei kai kannata
Koittaa ottaa kyytä käteen, ei sun kannata
Mennä juhlimaan sen saman tyypin kaa
Joka parin tuopin jälkeen alkaa päätään aukomaan
Ei sun kannata, ei kai kannata
Tulivuoren juureen taloa rakentaa"
-Maj Karma: Ukkonen

Tässä menossa ei kyllä taaskaan ole mitään järkeä. Fyysinen attraktio on vaarallinen asia.