She's got something else in mind

"What does that even mean, that you're gay? The fact that we try to define it as you're gay, straight or you're bi -- what is that? People don't always fit nicely into categories like that."
-Gabe Saporta

How is that better?

Koulutus on hyvä. Lutka on paha. Lapset on hyviä, kunhan et hanki niitä liian aikaisin tai liian myöhään.

Vaikka mä olenkin eri mieltä useiden yleisten normien kanssa, ne on silti iskostettu mun takaraivoon niin, että tunnen itseni paskaksi ihmiseksi, jos edes ajattelen, että haluaisin elää elämäni eri tavalla. Kaikki odottaa multa jotain ja, jos mä en täytä noita odotuksia, olen paska ihminen.

Pitäisi käydä kaikki mahdolliset koulut, koska "ei meillä sillon ennen vanhaan ollut edes mahdollisuutta käydä kouluja". Entäs sitten? Pitääkö mun homehtua jossain yliopiston luennolla, joka ei opeta mulle mitään oikeasta elämästä, vaan koska isovanhempani eivät voineet niin tehdä?

Mä en halua opiskella viittä vuotta ammattiin, mistä tulee mun koko elämä eikä aikaa jää mihinkään muuhun.

Sadut eivät ole todellisia.

Se pitäisi opettaa lapsille mahdollisimman pian. Kun lukee niille sadun niin sanoo ettei tällaista oikeassa elämässä tapahdu.

Mulle kukaan ei koskaan sanonut mitään.

Mulla oli ennen sellanen ajatus päässä, että kun rakastuu johonkin, niin se joku automaattisesti rakastuu myös. Että on joku helvetin kupido, joka tietää ketkä ovat täydellisiä toisilleen ja järkkää sitten ne yhteen, ettei tarvitse tuhlata aikaa ihmisiin, jotka ei ole sun sielunkumppaneita.

Nykyään mä en usko sielunkumppaneihin, siihen oikeaan tai kohtaloon. Ihmiset rakastuu, ja joskus niihin rakastutaan. Useimmiten ei. Joten me jäädään yksin ja särkynyt sydämisinä ihmettelemään mikä meni pieleen.

Mä olen niin väsynyt.

Naurattaa.

Mä ihmettelen suuresti ihmisten mielenliikkeitä. En mä ole niin fiksu kuin miltä mä näytän. En mä osaa lukea ajatuksia.

Tällaisissa tilanteissa tulee mietittyä, että miksi tässä maailmassa on heteroja naisia?

Nyt loppu.

Minä en ala enää mitään.

Minä muutan erakoksi luolaan keskelle autiomaata missä ei vahingossakaan törmää muihin ihmislajin edustajiin ja elän elämäni onnellisena loppuu asti.

Koska ihmiset ei muuta tee kuin käytä hyväksi ja satuta

Ihmiset on perseestä, suoraan sanottuna.

Olen todennut että mun lääkkeet toimii, jotenkuten. Motivaation puute ja väsymys eivät ole hävinneet mihinkään, mutta oon jotenkin paljon hyväntuulisempi. En ärsyynny niin herkästi.

...annos silti tuplaantui.

Sain kesätöitä. Kahdeksi kuukaudeksi, mikä tarkoittaa sitä, että ehdin vielä viikoksi Amerikkoihin.

En malta odottaa kesää.

Olen iloinen. Oikein oikein iloinen.

Mä EN ole raskaana.

Vaikka olisihan sitä sen kanssa pärjätty, ei siinä mitään, ja on vauvat ihan kivoja ja kyllä mä haluan lapsia.

Mutta mähän olen vasta 18.

Mitä tästä opimme;

Safe sex is good sex.

On olemassa pienen pieni pikkiriikkinen lähes olematon mahdollisuus että mä saatan ehkä mahdollisesti kenties olla ehkä raskaana.

Realistisesti ajatellen tämä mahdollisuus on lähes olematon, mutta mahdollisuus kuitenkin ja olen sen takia ollut kuin kissa pistoksissa jo viikon.

Että sellasta.

Näin unta, että koko perheeni, sukuni ja kaikki ystäväni pitivät mua täysin paskana ja epäonnistuneena ihmisenä enkä mä heidän mielestään tee mitään koskaan oikein.

Näin toista unta, että kaksi todella hyvää ystävääni kohtelivat mua kuin ilmaa ilman sen kummempaa syytä.

Alitajuinen hylätyksi tulemisen pelko, kenties?

En tiedä johtuuko se säästä vai onko mun lääkkeet vihdoinkin alkaneet vaikuttaa, mutta mulla on ollut ihan kiva olo viimeiset pari päivää.

Mun piti lukea ruotsia. Sen sijaan katsoin Buu-Klubbenia.

Rakas veljeni muuttaa. Ajattelin kilttinä siskona auttaa ja viskoa sen kamoja parvekkeelta alas, mutta en sitten viitsinyt. Laiskuus iski.

Saan ehkä uuden sängyn.

"When the moon fell in love with the sun
All was golden in the sky
All was golden
When the day met the night"
Panic At The Disco - When The Day Met The Night