Neiti on edelleen jonkin verran kipuinen leikkauksen jäljiltä, haavakipua lähinnä. Pysyy kohtuullisesti hallinnassa kipulääkkeiden kanssa, tosin nukuttavat joten olen ollut varsin helppo potilas Ällän luona. Nukun, lojun sohvalla kirjan kanssa, otan pillerit, nukun lisää, lojun lisää.
Neiti teki tai oikeammin otti ison askeleen, neidille valtavankin ehkä. Antoi Ällälle avaimensa. Pinkissä lahjarasiassa. Minen ole koskaan kenellekään antanut avaintani ennen tätä. Tämä kuitenkin tuntui jotenkin niin luontevalta ja itsestäänselvältä liikkeeltä. Vähän etukäteen huolehdin että miten hän mahtaa reagoida mutta uskoisin tulkinneeni oikein jos sanon että hän oli ihastuksissaan. Oli vaan nyrpyllään ko varastin kuulemma hänen ideansa:D
Leikkaus sujui ilmeisesti hyvin, perusteellisesti siistittiin jänne ja irrotettiin reippaasti. Rawlins sanoi tehneensä kaiken mitä oli tehtävissä, rohkean leikkauksen jonka tulokset nähdään muutaman kuukauden päästä ko fysioterapia on ohi. Tikit otetaan pois 21.3 ja siihen asti olen täällä Ällä-murun luona evakossa. On ihanaa olla täällä, helppoa. Voi olla vaan.
Ja niin, Ällästä tuli Pinkkiläinen. Addikti kuten me muutkin hullut Pinkkiläiset mikä on ihanaa. Ja hassua. Sellai hyvällälailla hassun suloisen hassua. <3
