Tässä on nyt jo muutama päivä mennyt tasaisesti, ilman suvantoja joissa tulee olo että vittu, haluan vetää ranteet auki. On ollut ihana hengähtää hetki ilman niitä mielikuvia verestä ja itsemurhasta, neidin kovin visuaalinen mielikuvitus tekee niistä niin kovin eläviä ja ahdistavia.
Teen suunnitelmia, päätöksiä ja näen ehkä tulevaisuutta. Tämä on niin valtavan iso asia tässä tilassa ettei sitä voi sanoin kuvata. Kun viime kuukaudet päätökset on olleet tasoa että mennäkö suihkuun vai ei niin tuntuu hyvältä tehdä päätöksiä sellaisista asioista kuin opiskelu, työt, parisuhde.
Ensimmäinen pääsykoekirja on muutamaa sivua vailla kahlattu läpi. Kerroin isille suunnitelmastani ja hän yllätti miut positiivisesti olemalla kovin kannustava. Sanoi että on hienoa jos olen löytänyt jotain mitä oikeasti haluan tehdä ja että sitä minun pitää sitten tavoitella. Huomisesta ei ole takuita, voi olla etten huomenna ole siinä kunnossa että teen mitään joten nyt on tartuttava hetkeen. Sen on tämä vittumainen sairaus opettanut. Kaikesta on yritettävä repiä jokin positiivinen puolikin.
Ällän luona on ihanaa vierihoidossa. Turvallista. Rauhallista. Hauskaa, hassua, nautinnollista, kiihottavaa, rentouttavaa, rakastettavaa. Suloinen näky oli aamulla nähdä uusioperhe (miun ja Ällän kissat) syömässä yhdessä samalta lautaselta kaikki yhtä aikaa. :)
4 kommenttia
Dez
15.3.2006 22:49
Kyllä on ihana kuulla, että niitä hyviäkin hetkiä on. Tsemii!
Tui
16.3.2006 00:22
No, hyvät hetket meni sitten jo kuten privaankin laitoin.
pimazukka
16.3.2006 11:52
Voi, varmasti suloisen suloinen näky nuo kissimirrit saman lautasen äärellä.:))
Tui
16.3.2006 13:15
Soli suloista. Ehdin jopa napsia muutaman valokuvan tästä ikimuistoisesta hetkestä joten jos ne onnistui (en katsonut tarkemmin) niin sitten voisin liittää joskus bloggaukseeni mukaan. Suloisia lapsia ovat.