Psykiatrikeikka oli aivan turhanpäiväinen, lääkäri oli etukäteen päättänyt ettei muuta lääkitystä. Sain kuitenkin kriisipaikkaoikeuden mikä on sekin jotain. Tiedän että voin osastolle lähteä jos olo ihan kamalaksi taas menee. En mä vaan jaksaisi kinata ja taistella hoidon tarpeesta, mä olen niin väsynyt.
Täytyy sanoa että olen ihmeissäni siitä miten vaikeaa on saada apua. Sellaisen ihmisen joka avoimesti sanoo olevansa niin piipussa että näkee mielikuvia itsemurhasta päivittäin, useita kertoja päivässä ja joka pelkää ettei voimat riitä huomiseen. Kun sitä apua pitäisi jaksaa itse vaatia mutta ei mulla ole sellaisia voimia. Mä voin vain kertoa miten huonosti voin ja toivoa että se riittäisi lääkärille kertomaan että tarvitaan apua. Että hänen pitää tehdä jotain. Muutakin kuin todeta ettei mulla ole mitään hätää ko voin maata kotona päivät lepäämässä.
Sain puhuttua eilen äidin kanssa. Kerrottua kuinka huonosti voin ja mitä mulle oikeasti kuuluu. Äiti sanoi toivovansa että siirtäisimme häitä ensi vuoteen jotta tekisin päätöksen henkisesti tasapainoisena mutta sanoin että häät on oikeastaan nyt ainoa hyvä asia mun elämässäni, ne on se syy miksi mä raahaudun eteenpäin. En nauti oikein mistään enää, en edes Ällästä ja rakastelusta. Ei pidä käsittää väärin, se on aivan ihanaa mutta kuienkin, jotain puuttuu. Jokin palanen on silleen kadoksissa etten sitä löydä enkä tiedä mitä tehdä. Äiti ehkä, toivottavasti, ymmärsi miksi en luovu näistä hääsuunnitelmista. Ei se muuttaisi mitään.
2 kommenttia
Rainbow
23.6.2006 23:27
hei tui!
Tiedätkö että on todella paljon kun pystyt itsellesi myöntämään että tarvitset apua! Se on minusta todella upeaa ja kunnioitettava asia. Ihmiset jotka eivät itselleen myönnä tarvitsevan asioita eivät myöskään koskaan saa apua. Ja ihmiset joille sanoo toinen ihminen että hän tarvitsee apua ei sitä halua. Psykiatreille on jokin hirvee himo saada hoitoon sellaisia ihmisiä jotka eivät sitä halua pyytää tai myöntää mutta ihmiset jotka uskaltavat olla avoimia katsotaan yksinkertaisesti "hyvinvoivaisiksi"
Se älyttömän väärin mutta nykyään taitaa olla käsitys että "oikeasti" apua tarvitsevat ovat ihmisiä jotka eivät sitä ymmärrä tarvitsevansa.
On todella harmittavaa ettei sinulle anneta apua vaikka sitä pyydät. Vaikka kaikki aina mediassa sanovatkin että apua saa aina kun sitä uskaltaa pyytää ja silti kun ihminen hädässä pyytää toista nostamaan takaisin pinnalle niin hänet katsotaan "terveeksi" Psykikset uskovat ihmisen omaan haluun liikaa.
Ole kärsivällinen, joku huomaa vielä että olet tosissasi pyytämässä apua. ehket välttämättä tarvi tai saa sitä psykiatrilta tai muulta vastaavalta "lääkäriltä" ehkä se apu tulee vaikka syysauringosta tai lehden putoamisesta maahan. Ehkä nainen vieressäsi tekee sinusta ehjän, koskettaa taikakädellään ja parantaa haavasi sielun. Ehkä taivaan tähti tuo sulle elämän, jonka haluat elää tai ehkä vesipisara aamukasteessa herättää sinut taas. Ehkäpä se olet vain ja ainoastaan sinä ja sinun sielusi ja sydämesi joka pystyy tekemään sinusta ehjän. ajattelemaan rakkautta ja vihaa, tuntemaan niitä tasapuolisesti ja kulkemaan elämän vaikeatkin polut sortumatta pimeyteen.
Mukavaa juhannusta ja pari lämpöistä sateenkaaren halausta:)
Tui
24.6.2006 18:36
kiitos rainbow kauniista sanoistasi, ne merkitsee miulle paljon.