sade ropisee ikkunaa vasten, on ropissut aamupäivästä alkaen. Tylsää. Onneksi ei tarvitse olla ulkona, voin kuunnella sateen ropinaa lämpimästi filtin alle kääriytyneenä.
Seuraavien sukujuhlien teemana on Hobitit, äiti laittoi viestin että on jo ostanut minulle hobittihatun. en uskaltanut kysyä minkämoinen se lienee mutta toivottavasti juhlista tulee totuttuun tapaan ikimuistoiset. On ihanaa että suku viihtyy hyvin keskenään ja järjestämme näitä hassuja juhlia. pitääkin ottaa kamera mukaan, josko vaikka saisi uusia kuvia galleriaansa. Sikäli kuin kuvista tulee julkaisukelpoisia.
Ensimmäiset viralliset vieraat ovat nyt käyneet ja ihastelivat asuntoa. Mamma toi tulisiaisena petivaatteita, pitää änkeä huomenna äidin luo pyykille niin saa ne sitten heti käyttöön. Ne kun pitää pestä ennen kuin voi ottaa käyttöön, ovat muuten kovin jäykänoloisia. Verhoja asentelin päivällä olohuoneeseen, näyttää jo kodikkaammalta. Muuten olo on kovin uupunut, olen nukkunut kahdet torkut kun ei pysy yksinkertaisesti silmät auki kun on ottanut kipulääkettä.
Mukava huomata että kiloja on lähtenyt sen verran että alkaa mahtua omanäköiset vaatteet päälle eikä tarvitse ostaa enää sitä mihin sattuu mahtumaan. Hame ja saapikkaat oli tänään päällä ja tunsin itseni kauniiksi. Ihastuskin ilmoitteli itsestään=) Turhaan hätäilin mutta kun on Neiti Hätäinen niin enhän minä itselleni minkä voi, kärsivällisyys ei oikein ole minun parhaita hyveitäni. Enkä oikein tiedä miten sitä saisi kehitettyä, onkohan sitä varten olemassa jotain harjoituksia jota voisi tehdä?
Taidan lämmittää eilistä italianpataa mikrossa ja möllöttää hetken telkkarin ääressä.
