Alan hiljalleen jännittyä huomisesta. En osaa toimia enää, istun vain täällä työhuoneessa täristen ja nettiä selaillen. Mietin asioita joita pitäisi tehdä ja tiedän että kuitenkin se ainut mitä PITÄÄ tehdä on hengissä selviäminen. Hengittäminen, sisään ja ulos. Miten se voikin tuntua niin isolta tavoitteelta?
ÄIti marmatti tänään että miten minä en ole pitänyt huushollista huolta. Vttu ko ei jaksa. Asunnon siisteys on oikeastaan niitä vähäisimpiä murheitani ollut viime kuukausina. Olen noin yleensä suhteellisen siisti, minulle iskee sellaisia ihme kodinhengetärpuuskia ja sitten siivoan ja höyryän pitkin poikin. Nytkin niitä iskee mutta ne ei kestä kuin kaksi minuuttia ja sitten kaadun koomassa sängylle. Tai jymähdän keskelle olohuonetta seisomaan täysin lamaantuneena.
Hätäisestä blogistani on tullut masentunut blogi. Ja ehkä myös onnellinen, Ällän osilta. Miun ihana muru <3
