Aloitin tänään luku-urakan. Olen viettänyt aamupäivän kivikauden Suomessa, oppinut paljon uutta ja janonnut lisää tietoa. Jopa ollessani Ällän luona kylvyssä lojuin kylpyammeessa kylpysuolan kera lukien 9000v suomen esihistoriaa-opusta.
Oli ihana päästä hetkeksi pois omista noidankehistä ja nähdä murua. Olla lähellä. Loikoilla sohvalla pyyhe ympärillä toisen käsissä. Nauttia huulista, ihosta, käsistä, sormista. Käpertyä ihan tiukasti Ällän lähelle, olla vain hiljaa ja melkein nukahtaa siihen toisen hengitystä kuunnellen, kissa jaloissa.
Minulla on lista asioista joita pitää tehdä ennen kuin torstaiaamu koittaa.
-käydä pankissa hakemassa uusi electron-kortti
-siivottava
-pestävä pyykkiä
-varmistettava että Ässä pärjää ilman tukiperheensä (neidin) läsnäoloa viikonlopun yli. Jotain muutakin siinä listalla kai on mutten muista. Ei voi kaikkea muistaa.
Sain Hoolta Mylene Farmerin levyn. Olen täällä kuunnellut sitä koko päivän repeatilla. Ihanaa musiikkia. Odotan kovasti myös ensi viikolla ilmestyvää Placebon uutta levyä. Sikäli kun idioottieksä laittaa mulle osan velastaan perjantaina, käyn sen uunituoreena sitten ostamassa 15.päivä.
Lueskelin yhtenä iltana blogiani taaksepäin. Onkohan minusta tullut vähemmän hätäinen ihmissuhteessani? Huomaan että olen ehkä vähän rauhoittunut koska....osaan ensimmäistä kertaa ikinä luottaa siihen että minusta tykätään sellaisena kuin olen ja että toinen pysyy siinä vierelläni. Ettei Ällä ole menossa mihinkään, että hän haluaa minut. Ja minä haluan hänet. Vain hänet. Uskallan sanoa nyt ja aina. Koska siltä tuntuu.
