Reissusta taas terveisiä. Kävin Ällän vanhemmilla nokialla ja tapasin myös hänen ystäviään. Ja Yytin. Olen kuulemma loistava valinta;)
Aikusten oikeesti. Oli kivaa. Ihmiset oli ihania, kaikki. Kaikki otti minut hyvin vastaan. Kukaan ei tehnyt numeroa siitä että sain paniikin eksyttyäni ja minut piti pelastaa. Sai lojua, olla väsy, puhelias, hullu. Mikä teki oikein hyvää. Eilen vielä hetken halin Ällää hänen luonaan, muru sai kohtuullisen voimakkaan reaktion uudesta lääkityksestään enkä meinannut millään uskaltaa jättää häntä yksin kotiin. Mutta kuulosti vähemmän pelottavalta kun tänään soitin hänelle. Katsotaan sitten vielä illalla miltä kuulostaa, aion kyllä vielä soittaa ja varmistaa että kaikki on hyvin.
Minussa asuu sisäinen huolehtija. Huolehdin niistä joista tykkään. Silitän selkää kun teini oksentaa vessassa. Pyyhin kyyneleet kun Ällä itkee, soitan hänelle kahdesti päivässä varmistaakseni että hänellä on kaikki hyvin. Jotenkin se vaihde tulee niin automaattisesti päälle etten osaa itse asiaan kiinnittää edes huomioita. Olin tehnyt sillä kuitenkin vaikutuksen. Hassua. Sossuntädit on tällaisia:)
