Ilta oli onnistunut. Aamuneljään asti riekuttiin baarissa tyttöjen kanssa, puhuttiin ja naurettiin. Tosin pöytäseurueemme välillä oli ihan tolaltaan kun meidän naurut Onnellisen kanssa on samanlaiset: kovat ja räkättävät ja taisimme kuulostaa suhteellisen sekopäisiltä räkätäessämme yhtäaikaa. Oo oli jännittänyt mun tapaamista, itse en jostain syystä älynnyt jännittää yhtään.
Illan paras heitto tuli Eeltä joka totesi mulle että "sulla on isot tissit". Koko seurue repesi nauramaan ja repeiltiin sille vielä pitkään sen jälkeenkin. Kohteliaisuuutena hän sen sanoi enkä sitä muuna olisi osannut ottaakaan.
Nyt pitäisi värjätä juurikasvua. Tukka näyttää kauhealta vaikkei sitä juurikasvua nää kukaan muu kuin minä itse. No se riittää että minä tiedän sen olevan siellä.
On pitänyt tästä jo monta päivää kirjoittaa mutta aina nähtävästi unohdan. Mutta nyt! Nyt muistan!
Olen täällä usein miettinyt sitä onko minusta parisuhteeseen, osaanko käyttäytyä siinä ja haluanko parisuhdetta. Olen luultavasti sanonut etten sitä halua. Mietin että kuinkahan paljon se on vaikuttanut kenties minun ja Ällän suhteeseen, se minun avoin hätäily sen kanssa että onko minusta suhteeseen, haluanko minä suhteen vai en. Sanoinkin eilen että jos minulle syksyllä olisi joku sanonut että vaihdan maaliskuuhun seurustelevana niin en olisi uskonut. Koska vahvasti koin että en halua ketään. Mutta Ällä löysi jonkin ihmeen salaoven josta puikahti sisään heti ensimmäisillä treffeillä.
Ensimmäistä kertaa koskaan minulle ihmissuhde tuntuu luontevalta, ei tarvitse turhia yrittää, voi olla mitä on ja jotenkin se sellainen ylimääräinen säätäminen on jäänyt jonnekin. Luottamus, läheisyys, halu, hellyys, kaipuu, ihastus. Välillä se on aiheuttanut neidille pientä pakokauhua, se tietty helppous mutta toisaalta nyt annan asioiden mennä omalla painollaan.
