Oltiin eilen Ärrän kanssa seksimessuilla. Ällä käski tuoda tuliaisina jotain kivaa ja toinkin. Kahleet ja nänninipistimet ja syötävät rintsikat. Ja itselleni pinkin teinipissis-pahis-rannekkeen :D Mutta muuten messut olivat aika...pettymys. Näytteilleasettajia oli vähän, meteli kamala ja muutenkin tunnelma vähän sellainen blaah. Mutta oli toisaalta mielenkiintoista seistä siellä yleisössä, katsella alastonta (ihan kaunista) miestä ja todeta että EVVK. Ei hetkauttanut niin yhtään, ei tuntunut niin miltään.
Lähdemme tänään Ällän sedän häihin. Ensimmäinen esiintyminen avioparina. Ja vähän huolestuttaa että josko ihmiset hössöttää mutta luulen että hössöttävät hääparin ympärillä, toivottavasti ainakin. Huomaan että on vaikea vastata kysymykseen että miltäs nyt tuntuu? Miltä pitäisi tuntua? Onko väärin jos ei tunnu oikeastaan mitenkään sen kuin ennen häitä? Minä rakastan vaimoani ja olen äärettömän onnellinen rouvana ja näin. Mutta kuitenkin. Ei se kuitenkaan niin mitään muuttanut. Ja tiedän että se joka sitä ensimmäisenä tänään kysyy on Ällän siskonmies. *huokaus*
2 kommenttia
Laika
26.8.2006 10:25
Mutta eipä ainakaan enää kysy onko paskat housussa! :D
Aboa
26.8.2006 11:58
Joo, aina joskus jonkun ison jutun jälkeen tulee sellainen olo, että tässäkö tämä nyt sitten on. Mulla oli samanlainen olo aikoinaan, kun valmistuin yliopistosta. Kävelin pitkin kuraista Henrikinkatua maisterinpaperit kädessä ja mietin, olenko outo, kun ei tunnu miltään. Jälkeenpäin ihmettelin, että miltä sen muka olisi pitänyt tuntua. Ehkä samanlainen tilanne on teillä; pidätte toisistanne, eikä se tunne muuttune mihinkään, vaikka ollaan yleisön edessä on tahtonutkin. Että yhtä onnellinen olo kuin ennenkin.