Dedä on tukossa.
Tänään lähdetään kohti Helsinkiä, mennään Ällän S-mummille yöksi ja mennään Iin kanssa huomenna Kansallismuseoon minkä jälkeen minä lähden takaisin Turkuun ja Ällä jää sinne. Tulee kotiin sitten perjantaina.
Ryhmässä käynti on selvästi miulle hyvä asia vaikka se raskasta onkin, joka kerta sieltä tullessani joudun ottamaan torkut. On yllättävän raskasta puhua omista asioistaan. Sain eilen puhuttua siitä miten tää mun romahdus silloin viime syksynä hiljalleen alkoi, oli hyvä saada puhuttua se oikeastaan ensimmäistä kertaa noin julki. Sanoa miltä tuntui olla kamalan väsynyt eikä kyetä sitä sanomaan vaan rutistamaan väkisin töitä. En tiedä miksi, siksi kai että se suorittajan identiteetti istuu tässä rouvassa hyvin tiukassa.
Olen viime aikoina ollut kovin vähän Pinkissä. En tiedä miksi mutta en vain osaa olla siellä. Olen sen sijaan hillunut hääfoorulla ja siellä rouvien osastolla. Tavallisten asioiden parissa. Ehkä tietyllä tapaa se seksuaalisen suuntaumisen erilaisuus on arkipäiväistänyt, välillä huomaan etten osaa ajatella meidän suhdettä Ällän kanssa jotenkin muista eroavana. Eikä tietty tarvitsekaan mutta kuitenkin. Ymmärtänettä ehkä tai sitten ette.
