mahdottomuus, mahdottomuus.

Sinne Ällä jäi. En katsonut taakseni ko astuin metron rullaportaisiin koska olisi ollut liian kipeää nähdä hänet siinä. Itkin ja silmät märkinä istuin metrossa. Eilen illalla itkin ko mentiin nukkumaan ja S-mummi kysyi kuka siellä itki, minä vai Ällä. Minähän se olin. Ja kerroinkin sen hänelle. Laika piti mua yöllä sylissä koska en missään nimessä olisi halunnut tätä. Että ajan kotiin yksin ja ihmettelen täällä yksinään.

Ensin mietittiin josko hän ei tulisi lainkaan kotiin ensi viikonloppuna mutta kun mä en tiedä miten mä kestäisin sen että menen sunnuntaina Järvenpäähän rippijuhliin ja lähden kotiin saamatta olla rauhassa vaimon kanssa lainkaan niin hän sitten päätti tulla kotiin. Ihana vaimo <3

Isä ja leena eroaa. Olen epäillyt sitä jo pitkään mutta sain vahvistuksen asiaan eilen ko leena soitti. Kertoi että olivat kaksi viikkoa sitten yhdessä todenneet ettei suhde toimi ja siten on parasta sitten lähteä eri teille. Eivät kuitenkaan vielä tämän vuoden aikana lähde erilleen, tarjoavat Teemulle mahdollisuuden mahdollisimman rauhalliseen ysiluokkavuoteen. Itkin sitä eilen illalla koska tuntuu että miulta hajoaa taas perhe. Leena on ollut mun elämässä melkein aina, ovat olleet naimisissakin 16v joten tämä on iso muutos kaikille. Ällä lohdutti ettei meidän perhe hajoa, hän ei lähde mihinkään. Mutta se lapsuuden perhe mikä miulla oli, hajoaa taas. Se on hajonnut kerran ennenkin ja hajoaa taas.