Uni ei tule. Mahtaakohan taas unohtaa nukkumatti vierailla luonani, unohti jo viime yönä. Pyörin ja hyörin suurimman osan yötä miettien kaikenlaisia asioita mikä ei tietenkään mitenkään helpota sitä unen saamista. Olen jotenkin vain niin jääräpäinen etten halua luovuttaa ja nousta sängystä vaikka tiedänkin että se olisi paremi ratkaisu kuin pyöriminen sängyssä.
Älysin juuri etten ole muistanut ilmoittaa töihin että sairasloma jatkuu. Täytyy laittaa sähköpostia koska tuskin olen hereillä kahdeksalta. Ja täytyy soittaakin sitten kun on jotenkin tajuissaan. Kaksi viikkoa vielä ainakin kotona. Alkaa käydä jo aika pitkäksi, tosin tiedän ettei töihin oikeasti ole menemistä ennen kuin käsi on kunnossa jotta se joskus tulisi oikeasti kuntoon. Nytkin sattuu.
Mietin pitäisikö minun kertoa ihastukselleni tunteistani häntä kohtaan? Sitten huomasin eilen että halusin ottaa erään kainaloon ja halata. Miksi olen niin rajoittunut naisten lähellä etten voi suoraan sanoa että olet kaunis? Että haluan sinua halata koska olet ihana ystävä? Jotenkin pää on aika pyörällä, en ole saanut Ällän kanssa asioista puhuttua vaan fiksuna naisena olen ollut täysin hiljaa sinne suuntaan, en ole antanut itsestäni mitään elomerkkiä ennen kuin tänään pikaisesti mesessä. En voi sille mitään että se ahdistus iskee heti.
Pitäisi varmaan vetää kännit ja lähettää sitten Ihastukselle viesti että on mielestäni äärettömän kaunis ja seksikäs nainen. En minä kai muuten uskalla. Ja tämä on taas juuri niin loistava suunnitelma kuin olla ja voi, tiedän. Voi tätä älynriemuvoittoa mun päässäni joka kehittelee lähestymistapojani naisien suuntaan. Ei kai siis ole mikään ihme etten osaa olla suhteissa kun ideat on tätä tasoa??
