Ässä muutti. Juuri raijattiin kaikki tavarat sisään ja jouduimme jo ensimmäiseen syvälliseen keskusteluun rahasta. Siis kaksi minuuttia muuton jälkeen. No, hän on vielä nuori ja tulee varmasti kokeilemaan rajojaan vielä usean usean kerran. Seuraava keskustelu varmaan tulee poikaystävästä joka ei tule kylään ennen kuin on käynyt näytillä luonani. Ja siitä ei keskustella enkä jousta. Olen tiukka täti. Minun tehtäväni on luotsata hänet täysi-ikäiseksi, halusi hän sitä tai ei. Kaksi voimakastahtoiselta vaikuttavaa naisihmistä varmaan saa aikaan vielä usemmankin syvällisen keskustelun rajoista.
Väsähdin. Pitänee mennä lepäämään koska iltapäivällä pitää jaksaa lähteä Ässän kanssa kauppaan ja sitten on vielä palaveri. Joten Ällää en näe ennen kuin hän lähtee lomailemaan nokiakotiinsa. Mikä on sinänsä vähän höh, mielelläni olsin käpertynyt hetkeksi lähelle silittämään ihania pöhnöposkia. Olla ihan rauhassa, sitä emme ole ehtineet tehdä vähään aikaan kun on tuntunut että aina kun on viime kertoina nähty niin on ollut jotain "ohjelmaa" eikä ole ehtinyt oikein lojua. Mutta kiire ei ole, ehdimme nähdä kun hän palaa. Ikävä ehkä saattaa ennen sitä tulla mutta sitten tulee. Ehkä toisaalta tämä hänen lomansa osuu sinänsä ihan hyvään koloon.
Käsioperaation jälkeen minut saa hakea sairaalasta vain vastuullinen aikuinen jonka pitää olla seurassani seuraavaan aamuun. Hymyillytti kun jäin miettimään kuka on vastuullinen. Isi kai, eikös vanhemmat noin työnsä puolesta ole vastuullisia. Sinne minä luultavasti viikonlopuksi joka tapauksessa evakoidun leikkauksen jälkeen. Saas vaan nähdä miten kotiasuminen sitten onnistuu, se toisaalta riipppuu paljon siitä minkämoiseen pakettiin käden laittavat. Luultavaa on että koska haavasta tulee iso niin paketti on sitä myös.
