En ehkä inhoa mitään niin kuin tätä tilaa jossa nyt olen. Etten kykene luottamaan siihen mitä toinen minulle sanoo, että joudun mielessäni kyseenalaistamaan kaiken. Etten voi myöskään vain antaa asian olla, en voi olla miettimättä että MIKSI!!
Ja ei, tämä ei koska Ällää vaan rakasta äitiäni. Joka on alkoholisti. Yritän nyt opetalla tämän asian sanomista ääneen koska se on todellisuutta. Mutta se on vaikeaa, kirpaisee todella syvältä sanoa niin. En haluaisi sanoa niin mutta joudun sanomaan kuitenkin. Koska hän on sitä.
Ja tämä vuodatus juontaa juurensa siihen että äiti perui tämän päiväiset luonastreffimme, laittoi viestiä että on migreenissä eikä siten jaksa lähteä kaupunkiin. Voi ollakin että on pää kipeänä mutta en minä usko. Vaikka kuinka haluaisin uskoa. En vain kykene uskomaan koska tiedän että asiaan on niin kovin todennäköisesti toinenkin vaihtoehto eli krapula.
Ei siis niin parhaita aloituksia päivälle. Ei ole kovin hyvä olo. Meinaa neiti haluta maton alle.
