• Tui

Kaikkina iltoina salli prinsessa hyväiltävän itseään.

Äiti ei välttämättä koskaan hyväksy. Ymmärsin sen tänään miina-tädillä. Neitiä moinen ajatus satuttaa kovinkin koska hän on kuitenkin neidin äiti ja ainut sellainen. Jos ei hyväksy niin se tarkoittaa ettei hyväksyä tytärtään sellaisena kuin kokonaisuudessa on. Hänen tappionsa ja menetyksensä se on mutta myös minun tuskani.

Ja kun ei jaksaisi mitään vastoinkäymisiä. Ei mitään. Jaksan hädintuskin hengittää, olla hengissä. Sekin tuntuu liialta. Jos jaksaisin kuolisin. Kuoleminen vaatisi kuitenkin voimia joita miulla ei ole juuri nyt.

Eilen listasin toisaalle syitä elää. Lisää ne tähänkin koska...en tiedä...ehkä niistä syistä puhuminen saisi jotain heräämään sisälläni ja halu elää nousisi kuoleman ohi. Tässä listani, syyt selvitä hengissä ovat siis:
-rakastan kirjoja, on paljon kirjoja ja runoja joita en ole lukenut jotka minun täytyy lukea ennen kuolemaani
-tykkään Ällästä
-possu jäisi yksin jos kuolisin
-äiti tappaisi itsensä jos onnistuisin tai jos edes yrittäisin itsemurhaa
-en koe olevani oikeutettu tappamaan itseäni koska olen niin huono
-pelkään epäonnistumista, olisi epäonnistumisten huippu olla onnistumatta murhassaan
-en jaksaisi tappaa itseäni, en jaksaisi nostaa veistä suonilleni tai kipata suuhuni tarpeellista määrää pillereitä
-en kestäisi huolta minkä yritys aiheuttaisi niissä joita rakastan
-minulla on ensimmäistä kertaa lähelläni ihminen josta aidosti välitän ihmisenä ja suhde ei ole tuomittu jo toisen sukupuolen takia
-minulla on itsestäni kaksi palaa tallessa mikä tuntuu äärettömän paljolta
-saan apua polilta kunhan sanon sitä tarvitsevani
-olen löytänyt uudelleen isin ja saanut suhteemme toimimaan.

Pitäisikö tasapuolisuuden vuoksi listata myös syitä miksi kuolla?

Placebo laulaa taustalla että Protect me from what I want. Tätä juuri toivon. Että joku suojelisi minua siltä mitä haluan, kuolemalta. Varsinkin kun en tiedä haluanko oikeasti kuolla. Haluan vain että kipu, turtumus, uupumus, paha olo, ahdistus loppuisi ja olen valmis hyvin äärikeinoihin saavuttaakseni sen loppumisen. Vetämään ranteet auki, ottamaan liikaa pillereitä, hukuttamaan itseni, tekemään melkein mitä vaan.

Lisätään tähän soppaan vielä se tietty turvallisuus,nautinto ja ihastus Ällään. Halu olla hänen kanssaan. Täysin kahtiajakoista, toisaalta on hyvin hyvin onnettomia ja synkkiä ajatuksia ja sitten toisaalta on hyvä olla hänen kanssaan, haluan olla hänen kanssaan ja haluan hänet.

2 kommenttia

Enter

17.2.2006 18:34

Olet varmaan sairastunut yleiseen ahdistuneisuuteen, joka on vallannut kaikki persoonallisuutesi osa-alueet. Huolehdit ja ennakoit pahaa. Kärsit sosiaalisista peloista.

Tui

17.2.2006 18:57

Diagnoosi on tällä hetkellä vaikea masennus ja paniikkihäiriö. Huolehdin aina, sitä teen jopa silloin kun kuvittelen olevani terve. Tosin siitä kun on ollut terve on niin pitkä aika etten muista enää miten silloin toimin.