Lupasin itselleni että kirjoittaisin kerrankin jotenkin positiivisen bloggauksen koska viime aikoina olen kirjoittanut vain niin synkistä asioista. Ja sitten kun pääsen tänne asti ja aloitan niin aloitin jo kertomalla että voin huonosti mutta poistin sen koska eihän se ollut suunnitelma. En tosin tiedä miksi minä lähtisin peittelemään sitä miten voin koska...se on sitä mitä minulle nyt kuuluu.
Reissu oli tosi kivaa, oli ihana nähdä ihmisiä ja oli ihana vain olla. Tampereella pyörittiin keskiviikkona, kirjakauppaankin taas päästettiin irti kukkaron kanssa vaikka olin moista kieltänyt sallimasta. Mutta eihän ihmisellä nyt liikaa voi kirjoja ollakaan. Niiden pariin on ihana palata aina. Silloin kun voi hyvin ja silloin kun voi ei niin hyvin.
Minulla on tiettyjä kirjoja joiden pariin palaan aina ja aina uudestaan. Peter Hoegin Lumen taju on sellainen. Waltarin Johannes Angelos. Edith Södergranin runot. Dorian Grayn muotokuva (jonka muuten löysin kirjakaupasta alkuperäiskielellä halvalla). Sormusten herra. Troijan Laulu.
Nyt takaisin vaakatasoon, ei jaksa istua.
1 kommentti
Dez
7.4.2006 15:20
Minä päästin myös itseni kauppaan, vaikka niin olin päättänyt, että viime lauantainen olisi vähäksi aikaa riittänyt.
Nyt lepäät ihan rauhassa. Reissu vei varmasti energiaa, vaikka mukava olikin. Kaivetaan jaksaessamme taas yhdessä jostain positiivista ajatusta, on ollut vähän hukassa minultakin.